Kansankodin värisevä viikonloppu

Maailmaa halaavan ja erityisesti kolmatta maailmaa syleilevän Ruotsin kantaväestön huumorintaju alkaa olla koetuksella. Maahan rajoituksetta rahdattu kotouttamisteollisuuden raaka-aine Vaihtoväestö on alkanut vuorovaikuttaa kommarianarkomarkojen Aktivistien tuella ja myötävaikutuksella entistä selkeämmin pohjoismaisessa ympäristössä. Niinpä yhä useamman ruotsalaiskaupungin viikonloppuinen sääennuste kuuluu:
“Odotettavissa pimeän laskeuduttua m.m. kivi- ja polttopullosadetta, tuhkapilviä ja satunnaisia laukauksia käsiaseista“.

 

Kuva: Sydsvenskan.se

 

Malmön Rosengårdissa jo vuosia sitten alkanut poliittiskulttuurillinen, yhteiskuntaa rikastava aktivismi on levinnyt ympäri kuningaskuntaa, seurauksena tästä on ilta toisensa jälkeen vandalisoituja busseja ja raitiovaunuja, poltettuja autoja, kouluja, päiväkoteja ja kerrostaloja, sekä joukkoraiskailtuja ja pahoinpideltyjä nuoria ja lapsia.

 

Kuva: Kvällsposten

Kuluneen viikonlopun saldo kaupungeittain löytyy alta.

Malmö:
3 poltettua autoa, poltettu kerhotila, epäonnistunut kirjastonpolttoyritys.

Göteborg:
11 poltettua autoa, poltettu skootteri, kivitetty raitiovaunu, polttopullohyökkäys raitiovaunuun, poltettu roskasäiliö, poltettu polkupyörävarasto.

Ruotsalaistyyppistä pitkämielisyyttä osoittava vastaava poliisiviranomainen oli kuitenkin iloinen siitä, “ettei kukaan tiettävästi kuollut, eikä  Nuoriso enää lauantaina heitellyt kiviä ja tehnyt tyhmyyksiä“.

Södertälje:
7 poltettua autoa ja palossa vaurioitunut asuntovaunu.

Huomattavaa on poliisin lausunto: “Mikään ei viittaa siihen, että asialla olisi ollut Nuoriso“.

Uppsala:
Ainakin 8 poltettua autoa, kivitettyjä poliisi- ja paloautoja.

Ymmärtäväinen ja lausunnoissaan poliittisesti korrekti poliisiviranomainen iloitsee siitä, että tiettävästi henkilövahingoilta säästyttiin tänä viikonloppuna, mutta pelkää “rasististen reaktioiden heräävän” jos meno ei muutu.

Tämä huolestuttaa myös Lottovoittajaa. Jos kaikkia maahanmuuttajia kohdellaan kultamunina ja hihhuloivia ryhmiä ei voida rasismisyytösten pelossa tukistaa, kärsijöitä ovat jatkossa myös oikeasti kotoutuneet maahanmuuttajat. Se ei ole kenenkään etu.

Hei, me kotoutetaan

Ruotsissa, tuossa Pohjolan pikku-Amerikassa ja kulttuurien mikroaaltouunissa, on menneinä vuosina ollut millä mällätä. Ainakin julkinen talous on voinut arkihuolensa kaikki heittää Joulusta (saako Joulun kirjoittaa isolla kenenkään loukkaantumatta?) riippumatta – tai ainakin sellaiset julkisen talouden osa-alueet, jotka ovat olleet valjastettuina kotouttamisteollisuuden käyttöön.

Kuten aiemmin jo totesin, Ruotsi on ollut edelläkävijänä pohjoismaisen kotouttamisjärjestelmän luomisessa jo Olof Palmen ajoista asti. Yksi (silloin tällöin nikottelevan) kotoutumisprosessin kulmakivistä on ollut yhteiskunnassa tarvittavan kielitaidon hankkiminen, niinpä jo vuodesta 1994 asti Ruotsalaiset kunnat on velvoitettu tarjoamaan maahantulijoille ruotsinkielenopetusta integraation tehostamiseksi. Koulutus (Svenskundervisning För Invandrare, SFI) on suunnattu yli 16-vuotiaille, ruotsia osaamattomille uusruotsalaisille, ja sen tarkoituksena on antaa peruskielitaito kotoutumisen helpottamiseksi.

Idea oli jälleen kerran hyvä, entäpä tulokset?

SFI on kovin intensiivinen ja aikaa vievä koulutus, niinpä maahantulijalle tarjotaankin mahdollisuus keskittyä opiskeluun sosiaalitukien verkkokeinussa – tämä siksi, ettei esimerkiksi töissäkäynti häiritsisi oppimisprosessia. Näin palkitsevassa koulussa on kiva olla, niinpä sinne onkin kotouduttu varsin hyvin; joskus ruotsinkielen peruskurssin suorittaminen venyy jopa 5-6 vuoden mittaiseksi taisteluksi erilaisia vokaaleja, konsonantteja ja lauserakenteita opiskellessa. Tietenkin oppimisen tehokkuuteen vaikuttavat perittyjen ominaisuuksien lisäksi (joita varsinaisista maahanmuuttajista puhuttaessa ei saa todeta olevan olemassa) myös luku- ja kirjoitustaito, aiempi koulutausta, sekä oman äidinkielen yhtäläisyydet ruotsinkieleen.
Tilastojen mukaan muunmuassa puolalaiset, joitten äidinkieli ilmeisesti muistuttaakin huomattavasti ruotsinkieltä, oppivat tarvittavan kielitaidon kohtuullisen nopeasti. Toisaalta esimerkiksi lähi-Idästä, keski-Aasian vuoristoista tai itä-Afrikan sarvesta saapuneilla varsinaisilla moniosaajilla prosessi vie tavallisesti kauemmin. Mutta hitaasti hyvä tulee – vai tuleeko?
Noin 60% oppilaista (joita esim. 2006/07 oli yhteensä noin 65.000) saa ainakin yhden kurssin koko oppimäärästä hyväksytysti suoritettua. Mielenkiintoista muuten, että prosentuaalinen osuus on suurin piirtein sama, kuin varsinaisissa kaupunginosissa peruskoulunsa päättötodistukseen asti käyvien osuus ryhmäotannasta. Joka tapauksessa: hip hip hurra – koulutussatsaus tuottaa yli 50 prosenttisen tuloksen.

Kun kerran kielenopiskelu perustasolla voi kestää jopa puolet vuosikymmenestä ja päälle pitäisi vielä hankkia kehittyneessä yhteiskunnassa vaadittava ammattikoulutus, puhutaan pahimmillaan (tai parhaimmillaan) 10-15 vuoden opiskelurupeamasta. Koko tämän ajan aikuisopiskelija elää sosiaalitukien varassa rahalla, joka ei tietenkään ole pois keneltäkään – sehän on valtion ja kuntien rahaa. Tai siis oli. Taloustietoisuus on ilmeisesti levinnyt myös länsinaapuriin, jossa nuivuuteen taipuvaiset ainekset ovat heränneet kyselemään systeemin järkevyyden perään. Niinpä taloustaantumassa räpiköivä Ruotsi hakeekin säästöjä julkisen taloutensa kuriin saamiseksi; periruotsalaiseen tapaan tämä tehdään jakamalla lisää rahaa varsinaisille vähemmistöille.
Menossa on kokeiluluontoinen projekti, jonka tarkoituksena on kannustaa peruskoulutusputkeen jämähtäviä SFI-oppilaita tarpomaan opinnot läpi ennätysajassa. Sen lisäksi, että kansankoti tarjoaa maahantulijalle asunnon, toimeentuloturvan ja koulutuksen (joista ilmeisesti ainakin asumis- ja koulutusfasiliteetit koetaan varsinaisten taholla rasistiseksi kepiksi – ei kai niitä muuten kilpaa tuhopoltettaisi), annetaan myös porkkanaa: oppilaat, jotka kurssin aloittamisesta vuoden kuluessa ovat suorittaneet vaikeimman tentin hyväksytysti läpi (vastaa peruskoulun 6. luokan tasoa), saavat tililleen 12.000 kruunua sulaa rahaa The Statenin kuihtuvasta kassasta.
Ajatelkaa: Ruotsi on niin vapaa maa, ettei siellä ole edes pakkoruotsia.

Heja Sverige! Jännityksellä odotan, joko ensi vuonna työperäisille luvataan jakaa käteistä ammattikouluun kiintiöpaikalle valituksi tulemisesta.

Aina voittaa.

Kymmenen miljoonan mies

Helsingin lisäksi on Kongon pääkaupungissa, Kinshasassa kohistu alkuviikon ajan kovasti oikeudenkäynnin tiimoilta. Entisen siirtomaan oikeusjärjestelmän liipasimella (kirjaimellisesti) ei kuitenkaan ole sen paremmin rotu- kuin noitatohtoreitakaan; käräjiä on käyty kahta, syyttäjän mielestä väkivaltaista, norjalaista huippuosaajaa vastaan.
Noin 30-vuotiaat, valkoihoiset kulttuurinrikastajat haastettiin vastaamaan syytteisiin muun muassa vakoilusta ja autonkuljettajansa murhasta. Oikeuden todettua herrat syyllisiksi ja tuomittua heidät viisinkertaisesti kuolemaan, on Kongon valistunut oikeuslaitos päättänyt myös ojentaa miesten kotimaata: eihän nyt maa ole nimensä väärti, jollei se vastaa poikainsa kolttosista.

Kuva: GP / Vegar K. Vatn

Se, että hemmoilla oli pidätyshetkellä taskussaan Norjan armeijan henkilötodistus, on historiaa varmastikin tuntevan, kongolaisen virkamieskunnan mukaan kiistaton osoitus siitä, että pohjolan viikingit olivat vanhaan malliin lähettäneet maanmiehensä siirtomaahengessä ranttaloimaan rauhallisen alkuväestön keskuuteen.
500 miljardia amerikan taalaa olisi sopiva summa korvaukseksi kotimaarauhan häirinnästä, toteaa Kongon johto. Lisäksi Norjan pitäisi ojentaa henkensä epäselvissä olosuhteissa menettäneen autonkuljettajan leskirouvalle (oletan ajomiehen eläneen heteronormatiivisesti) kymmentä miljoonaa euroa vastaava rahasumma menetyksestä.

Mitä tästä opimme?

Ehkäpä sen, että tilastokeskuksen väestötieteilijän ja valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkijan arviot siitä, että maahanmuuttajan arvo (lue: käänteinen hinta) on 300.000€, ovat pahasti moniosaajia aliarvostavia – ainakin jos kyseessä on keski-afrikkalainen automies.

Suvaitsevat sudanilaiset

Kolmannen maailman maista todellista edistyksellisyyttä osoittaa tällä viikolla Sudan.
Koillis-Afrikkalaisen, kaikilla mittareilla menestyneen ja moniosaavan kansan avarakatseisuus heijastuu näemmä myös yhteiskunnalliseen oikeudenkäyttöön; Lubna Ahmed al-Hussein (nainen kuvassa), joka olisi voitu tuomita 40 raipaniskuun siveettömästä käytöksestään (=pukeutumisesta housuihin), ei saanutkaan oikeuden kädestä kovimman jälkeen. Raippaaminen vaihtui sakkotuomioksi; pakarat säästyivät ja Lubnan pöksyihin pukeutumisen hinnaksi tuli vaivaiset 500 Sudanin dollaria (~139€).

Lottovoittajan mielestä tällaisesta suvaitsevaisuudesta tulisi tuomari palkita Audilla.

Mikä brittimiehiä vaivaa?

Mikä saa kuvan brittimiehet suunnittelemaan terrori-iskua siviilikohteita vastaan?

Säpinää Göteborgin kaduilla

Nuorison intifada Göteborgissa jatkuu. Tällä kertaa kiitollisuutta vieraanvaraista ottoisänmaata kohtaan on osoitettu paitsi autoja polttelemalla, myös palopaikalle hälytettyä palokuntaa kivittämällä. Satelliittikanavien suoltamien opetusvi.. uutisvideoitten oppi onkin mennyt kohtalaisesti perille; tarkin osuma syntyi liikkuvaan kohteeseen. Sillalta paiskattu lähes kuusikiloinen kivenmurikka osui siltaa alittavan paloauton tuulilasiin rikkoen sen. Lasi ja kivi puolestaan rikkoivat kaksi autossa istuneista palomiehistä.

Värisevän perjantai-illan saldo:
6 poltettua autoa
3 tuhopolton yritystä: koulu, urheiluseuran rakennus, autotalli
Toistaiseksi laskematon määrä rikottuja autoja, ikkunoita ja muuta irtaimistoa
1 tuhottu paloauto
2 loukkaantunutta palomiestä

Onneksi Ruotsi on rikas hyvinvointivaltio ja Göteborgilaisilla veronmaksajilla on varaa kustantaa Nuorisolle muutakin poltettavaa kuin discoja.

Kuva: GP

Tarkemmin ajatellen olisi kannattanut ruotsalaistenkin miettiä asioita etukäteen ja soittaa vaikkapa Astrid Thorsille. Tämä olisi nimittäin voinut opastaa ruotsalaiset jo 20 vuotta sitten oikeanlaiseen kotouttamiseen.

Toki joku rassssistinen, väärin ajatteleva propelipää voisi todeta, että ”juuri noinhan Ruotsissa tehtiin“.

Kyrpä jätkä

Aina yhtä tasokas, kännykkäkuviin ja SMS-”uutisiin” tukeutuva sodoma-konsernin viirinkantaja, kaupunkilehti Vartti uutisoi: “Jättipenis lähenteli naisia Tuomiokirkon portailla” ( k.s. kuva )

“Helsingin poliisin mukaan penis on saattanut käyttäytymisestään riippuen syyllistyä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan tekoon tai yleisen järjestyksen häirintään. Poliisi ei kuitenkaan ollut paikalla seuraamassa tapahtumia, joten se ei osaa tarkemmin ottaa asiaan kantaa.”

Tietääkö kukaan, missä eräs valtionsyyttäjä oli tapahtumahetkellä?

Sanasta miestä

Eipä muuta tällä kertaa.

Käänteinen integraatio

Väite:
Nykyisin Pohjoismaissa harjoitettava kotouttaminen perustuu käänteiseen integraatioon.

Upside down

Perustelu:
Pohjoismaisen maahanmuuttopolitiikan suunnannäyttäjänä on toiminut Ruotsi, johon toisen maailmansodan jälkeen parin vuosikymmenen ajan kohdistui varsin merkittävä työperäisten maahanmuuttajien aalto. Yhteisenä nimittäjänä tulijoilla oli halu rakentaa tulevaisuutensa uuteen kotimaahan, tällöin myös muuttajien motivaatio kielen ja kulttuurin oppimiseen ja omaksumiseen oli suuri. Toisaalta myös sodalta säästyneen yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet vauraan elämän luomiseen uudessa kotimaassa olivat hyvät – motivaatio ja mahdollisuudet, kysyntä ja tarjonta, kohtasivat.

 

Tilanne muuttui Euroopan päästyä jaloilleen ja Ruotsin samalla tiukennettua työlupien myöntämistä, niinpä 1980-luvulta alkaen myös Ruotsiin suuntautunut maahanmuutto on ollut pääasiassa pakolaisuuteen ja perheitten yhdistämiseen liittyvää ihmisvirtaa, suurelta osin kolmannen maailman maista. Kuitenkin vielä tuolloin vauraaksi koetussa maassa maahantulijoita on kohdeltiin vieraanvaraisesti: näille osoitettiin asunto ja tarjottiin sosiaali- ja koulutuspalveluita kotoutumisen ja integroitumisen “starttipakettina”. Tulijoita sijoitettiin alkuväestöstä tyhjeneviin kerrostalolähiöihin alueille, joille maaltamuuton ja miljoonaprojektin yhteydessä oli rakennettu liikenneyhteydet, koulut, ostoskeskukset ja muut palvelut. ”Valmiiksi katetun pöydän” takana ollut idea oli hyvä; kansankoti tarjosi tulokkaille eväät oman hyvinvoinnin luomiseen. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Voidaan todeta, että lähestulkoon kaikilla mittareilla tarkasteltuna Ruotsi on epäonnistunut totaalisesti ei-työperäisen maahanmuuttajaväestön integroinnissa - tai sitten osa maahanmuuttajista on epäonnistunut omassa integroitumisessaan, mene ja tiedä. 1998, (paskan jo osuttua tuulettimeen) perustetun viranomaiselimen ( Integrationsverket ) toimista huolimatta segregaatio ruotsalaisessa yhteiskunnassa lisääntyy. On toki luonnollista, että ihminen jolta on viety kaikki, takertuu siihen mitä hänellä on jäljellä: henkinen pääoma, oma kulttuuri. Vieraassa ympäristössä tämä tarkoittaa hakeutumista “omien” joukkoon, seurauksena yhä pahemmin eriytyvät betonibunkkerit. Rähjäiset kerrostalolähiöt ghettoutuvat, väki turhautuu, työllistyvän alkuväestön ja yhteiskunnallisten tukien varaan jäävien maahanmuuttajien väliin kasvaa yhä suurempi kuilu.  Kotouttamismäärärahojen (jotka aikuisten oikeasti koskaan eivät riitä) kasvattamisesta ja julkisesta itseruoskinnasta huolimatta tosiasia on, että hälyttävän suuri osa Ruotsiin humanitäärisin perustein 1980-luvulta alkaen otetusta väestä ja heidän jälkeläisistään ei kotoudu.

 

Entäpä Suomi?
1990-luvulla, pakolaisvirtojen rantauduttua vaurastuneeseen maahan, tilanteeseen reagoitiin luonnollisella tavalla: omaa kokemusta maahantulijoitten kotouttamisesta ollut, niinpä mallia haettiin naapurista. Venäjä ei paljoa pakolaisista piitannut – somalitkin lähetettiin paremman puutteessa Moskovasta kohti Helsinkiä - joten katseet käännettiin länteen. Suomen nykyinen kotouttamisjärjestelmä on kopio epäonnistuneesta ruotsalaisjärjestelmästä ( Luettavaa: Ruotsin hallituksen integraatiopoliittinen linjaus vuodelta 1997  ja Suomen hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma vuodelta 2006 ). Tämän seurauksena Pääkaupunkiseudulle, Turkuun ja Tampereelle on odotettavissa jatkossa samanlainen kaaos, kuin Ruotsin suurimpiin kaupunkeihin – “kehityksen” ensiaskeleita otetaan jo otettu Turun Varissuolla ja Helsingin, Vantaan ja Espoon lähiöissä.

Miksi meillä sitten jatketaan naapurin virheitten toistamista?

Syy on yksinkertainen: €
Nykyjärjestelmä tarjoaa veronmaksajien kustantamaa leipää niin monelle maahanmuuton parissa puuhastelevalle virkamiehelle, kotoutumiskoulutuskonsultille, rasismitutkijalle, tukiyhdistykselle ja konkurssikypsälle kunnalle, ettei sitä enää ole poliittisesti mahdollista purkaa tai tehdä tarpeettomaksi. Kuitenkin, kun edes miljoona toisensa jälkeen ei saa kotoutumisprosessia eteenpäin - mutta ennen kuin yllämainitut ongelmat kärjistyvät Suomessakin mellakoiksi, polttopullo- ja katukivi-iskuiksi - täytyy toimia. Virkamiehet ja poliitikot eivät halua tunnustaa epäonnistumistaan, joten ratkaisuksi on löytynyt käänteinen integraatio.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kantaväestö sopeutetaan maahantulijoihin – ei päinvastoin. Samassa yhteydessä sanan “sietää” sijasta käytetään sanaa “suvaita“.

Prosessi etenee seuravasti:
Huonosti tai ei ollenkaan integroituvien yksilöitten viiteryhmille myönnetään uhristatus. Tämä tapahtuu syyllistämällä epäonnistuneen projektin maksajat, verotettu kansanosa, väittämällä heidän äidinmaidossaan imemänsä rakenteellisen rasismin, luutuneitten asenteitten, muukalaispelon, ryssävihan, vittumaisen kansanluonteen tai you_name_it olevan syy tulijoitten heikkoon integroitumiseen. Kyseessä on traditionaalinen silmänkääntötemppu, jolla kansalaisten huomio käännetään pois itse ongelmasta - maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta.

Seuraavaksi laitetaan lobatut poliitikot rukkaamaan lainsäädäntö siihen malliin, että uhristatuksella tarpovan ryhmän jäseniltä poistetaan kaikki tarve omaehtoiseen integroitumiseen; syrjinnän kieltävien lakien rinnalle säädätetään positiivisen syrjinnän mahdollistavia lakeja, lisäksi koulut ja työnantajat ohjeistetaan (käytännössä pakotetaan) harjoittamaan positiivista syrjintää. Yhtäältä yhteiskunta siis leimaa integroitumattoman maahantulijan toiseuden edustajaksi koko tämän loppuelämäksi (joka ei varmastikaan ole omiaan nostattamaan kenenkään itsetuntoa), toisaalta hänelle viestitetään, että toiseuden edustajana hänen ei tarvitse pyrkiä omalla toiminnallaan edes lähelle samaa lähtöviivaa alkuväestön kanssa:

Ote Helsingin Kaupungin tiedotteesta “Rasismin ja etnisen syrjinnän estäminen“, sivu 4:
“Tosiasiallinen yhdenvertaisuus toteutuu, kun ihmisiä kohdellaan samassa tilanteessa samalla tavoin. Se edellyttää yhteiskunnassa havaittavan eriarvoisuuden aktiivista poistamista. Tällöin jonkin ryhmän sosiaalisesti tai taloudellisesti huonomman aseman poistamiseksi voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, joilla poiketaan muodollisesti yhdenmukaisesta kohtelusta. Esimerkiksi työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä kuin paremmin edustettuun ryhmään kuuluva.“

Positiivista syrjintää

Näin toimitaan, jotta saataisiin näyttöä kotouttamisjärjestelmän “toimivuudesta“. Tärkeää ei nimittäin ole se, saavutetaanko toiminnalla haluttu tulos, vaan se, että näyttää siltä kuin tehtäisiin jotain - päämäärätönkin liike takaa määrärahoja The Valtion pohjattomasta kassasta.

Samaan aikaan kantaväestö saa kärvistellä positiivisen syrjinnän varjossa, perustuslain 6§ vastaisesti. Lakien rikkominen Suomessa on siis hyväksyttyä, kunhan rikkojana on julkishallinnollinen instituutio tai sellaisen palveluksessa oleva virkamies. 

Tämä tietenkin harmittaa osaa kansalaisista, niinpä lopuksi valjastetaan poliisiviranomainen ja oikeuslaitos vaanimaan soraäänisiä mielipiteitä esittäviä alkuväestön edustajia - eihän nyt suomalaisessa demokratiassa äänestäjien mielipide saa päästä vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon:

“Äänestäjillä ei saa olla sellaista illuusioita, että he saavat ilmaista ulkomaalaisvihamielisyytensä vaaleissa esimerkiksi perussuomalaisia äänestämällä.”
- Matti Vanhanen, Suomen pääministeri (Kesk.)

 

Mikko Ellilä oikeudessa mielipiderikoksesta tuomittavana

 

Summa summarum:
Maailmanpyörä pyörii ja ammattikotouttajat, asiantuntijat, tutkijat, konsultit, yhdistysaktiivit ja myötämielisiä sponsoreita hamuavat poliitikot naureskelevat koko matkan pankkiin;
kärsijöitä ovat veronmaksajat ja toiseutetut maahanmuuttajat.

Göteborg rikastuu

Toissailtainen Nuorisotoiminta – vai pitäisikö sanoa Aktivismi – on jatkunut Göteborgissa. Viimeyönä poltettiin neljä parkkiruuduista tielle työnnettyä autoa ja keräysvaatekontti; lisäksi poliisia kivitettiin ja alueella ollut ruokakauppa vandalisoitiin. Toissailtana mukana olleet puukot (joilla viilleltiin rikki pysäköidyn poliisiauton renkaat) oli eilen vaihdettu tuliaseisiin: alueella kuultiin laukauksia ja poliisi löysi ampumaradaksi Vapautetulta kadunpätkältä hylsyjä. Hätäisimmät ovatkin ehtineet tituleerata Hisings-Backaa ja Biskopsgårdenia uudeksi Rosengårdiksi.

Kuva: GP

On alueella toki osattu aikaisemminkin laittaa hulinaksi, muistammehan kaikki traagisen discopalon reilun 10 vuoden takaa? Tuolloin Backaplanilla sijainneen nuorisodiscon tuhopoltossa paloi hengiltä 63 pääosin ulkomaalaistaustaista nuorta. Paloa epäiltiin aluksi rasistiseksi hyökkäykseksi MaMuja vastaan. Aktiivisimmat uusruotsalaiset lupasivatkin kaupungille levittämissään lentolehtisissä kostaa hyökkäyksen tappamalla 60 alkuruotsalaista; uhkaus jäi kuitenkin sanahelinän tasolle kun kävi ilmi, että palon sytyttäjiät olivat tommyn ja annikan sijasta Nuorukaiset “Mehdi”, “Ahmed”, “Said” ja “Hamour”.

Kuva: Spiegel Online

Lottovoittajalla on aiheisiin vain yksi kommentti: “Tulella ei pidä leikkiä“.
Miettikääpä sitä.