Etusivu > Yhteiskunta > Oikeusvaltion syöksykierre

Oikeusvaltion syöksykierre

tammikuu 21, 2009 Jätä kommentti Go to comments

Se, että Seppo Lehto sai kirjoittelustaan (kohtuuttoman kovan) rangaistuksen, on joittenkin kirjoitusten sisältö huomioon ottaen ymmärrettävää. Vanha totuus siitä ettei kannata vittuilla tuntemattomille pätee myös netissä. Sen sijaan se, että poliisi jahtaa ilmiantojen perusteella humoristisia kirjoituksia keskustelupalstalle suoltaneita tai henkilökohtaisia, perusteltuja ja lähdeviittein varustettuja mielipiteitään julkaisevia nettikirjoittelijoita, ei mielestäni kuulu oikeusvaltion toimintatapoihin. En kuitenkaan jaksa uskoa, että poliisiorganisaatio pelkästä paheksunnasta tai yleisestä mielenkiinnosta suuntaisi resurssejaan tämän tyyppiseen rikostutkintaan. Motiivit ovat poliittisia.

Rikoslain mukaan etnisten kansanryhmien solvaaminen, uhkaaminen ja panettelu on tulkittava kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. Poliisin on tutkittava sen tietoon tulleet (tai saatetut) epäilyt rikoksista. Räikeimpiä tapauksia lukuunottamatta ei ole olemassa sellaista yleismittaria, jolla rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen kunnianloukkaus, solvaus tai panettelutilanteessa voitaisiin tulkita. Se, mikä yhden mielestä edustaa stereotypiointia tai huonoa makua, on toisen mielestä kunnianloukkaus tai jopa uhkaus; uhriutumisen raja on lukijan/kuulijan subjektiivinen kokemus, mieleen piirretty viiva, joka ei riitä lausujan rikosoikeudelliseen rangaistavuuteen. Oikeusistuimissa vaaditaan konkreettista näyttöä. Tai siis vaadittiin, kunnes Mika Illmanin väitöskirjassaan ”Hets mot folkgrupp” ehdottamaa rikoslain tulkintaa alettiin soveltaa käytäntöön.
Illmanin linjauksen mukaan myös sellaiset sanoiksi puetut ajatukset, jotka eivät sisällä suoraa uhkausta eivätkä yllytystä väkivaltaan tai syrjintään, mutta jotka ”voidaan katsoa kehottamiseksi rasismiin”, on luokiteltava rangaistaviksi. Tätä intuitioon perustuvaa rangaistavuuden arvioinnin periaatetta on nyt sovellettu käytäntöön käräjä- ja hovioikeuksissa useissa tapauksissa, ja kuten kaikki tiedämme, tutkintapyyntöjä on tehtailtu niin anonyymeistä nettikirjoittajista, kuin myös valtakunnan julkkiksiksi nousseista politikoista. Tutkivan elimen, poliisin, rooli on muuttunut todisteitten kerääjästä niitten tulkitsijaksi. Suomeen on syntynyt rikospoliisin alaisuuteen ajatuspoliisi jonka harkintavallassa on, päätyvätkö juuri Sinun sanoiksi pukemasi ajatukset syyttäjän pöydälle.  Leimallista on, että tähän asti nostetut syytteet ja niitä seuranneet tuomiot ovat tulleet ajatuksista, jotka ovat olleet Virallisen Linjan vastaisia. Ne eivät, räikeimpiä tapauksia lukuunottamatta, ole sisältäneet uhkauksia tai kehottamista väkivaltaan tai syrjintään – ovatpahan vain tulleet henkilöiltä, jotka ovat asioista eri mieltä.

Internetin mahdollistama tiedonvälityksen vapautuminen on luonut tilanteen, jossa kuka tahansa voi muutamalla näppäimen painalluksella tuoda julki omat ajatuksensa tai kyseenalaistaa muitten lausumat milloin ja missä tahansa. Keskustelualueista, blogeista ja niitten vieraskirjoista on tullut antiikin Kreikan toreja vastaavia kokoontumispaikkoja, asioista kiistellään, mielipiteitä kyseenalaistetaan, riidellään, loukkaannutaan, sovitaan – ja ennen kaikkea ajatuksia vaihdetaan kansalaisia aidosti kiinnostavista aiheista. Netin mukanaan tuoma ”peer to peer” tiedonvälitys jättää pois ajatusten Virallisen Välisuodatuksen; Virallisesta Totuudesta poikkeavat ajatukset voidaan välittää lukijalle sellaisenaan.
Virallisen Valehtelun kannalta tämä on kuitenkin tuhoisaa; lausumien taustat kun voi nykyään tarkistaa heti vaikkapa tilastoiduista faktoista, jotka nekin saa usein omalle näytölleen julkisisten palveluitten portaaleista. Valheet ja vääristelyn voi paljastaa muutamassa minuutissa, eikä vähänkään valveutunutta kansalaista enää viedä kuin pässiä narussa. Siksi illmanilainen laintulkita on otettu osaksi suomalaista oikeuskäytäntöä. Eikö kuulostakin uskomattomalta? Ei, sillä maailman sivu on toisinajattelijoita tapettu, suljettu vankiloihin ja passitettu hullujen huoneille – tai leimattu mediassa häirikkökäyttäytyjiksi. Silläkin uhalla että olette passittamassa minua tämän jälkeen foliohattuostoksille, väitän että: tuomioistuinten viime vuosina omaksuma illmanilainen tulkinta rikoslaista on hallintokoneiston lanseeraama menetelmä avoimen keskustelun tukahduttamiseksi pelottelun keinoin.

Ilmeisesti mielipiteen- ja sananvapauksia perustuslakiin kirjattaessa ei lainsäätäjällä käynyt mielessä tilanne, jossa yksittäisellä kansalaisella ihan aikuisten oikeasti olisi mahdollisuus saada äänensä kuuluviin sadoille, tuhansille tai sadoilletuhansille kuulijoille – tai sitten tasavallan alkutaipaleella demokratiaa ei oltu vielä eristetty valtaeliitin leikkikentäksi. Niin tai näin, valtaeliitin Virallisesta Kannasta eroavia mielipiteitä omaavan kansalaisen kannattaa todellakin huolestua omasta oikeusturvastaan.

Mainokset
Kategoriat:Yhteiskunta
  1. tammikuu 21, 2009 23:57

    Seppo Lehto ei ole vittuillut tuntemattomille;)

    Seppo Lehdon maalina on ollut farisealaiset ja asemaansa väärin käyttävät elostelijat ja pilkunnussijat, sekä virka-asemansa taakse kätkeytyvät ”virkarikolliset” todistettavasti.

    Se että korppi ei korpin silmää noki, ei ole Seppo Lehdon vika.

    Minna Sirnö vs. Seppo Lehto case on 1:1:een Jussi Halla-ahoon kohdistettuna Vihreiden ajojahtina. – Kas sitäkään ei sovi sanoa ääneen?

    Seppo Lehto Tampere

  2. Lottovoittaja
    tammikuu 26, 2009 13:37

    Niin kuin sanoin, kohdallasi ei mielestäni ”oikeus ja kohtuus”-periaatteesta toteutunut kuin ensin mainittu – sekin vain niiltä osin kuin tuommio tuli henkilöön käyvistä solvauksista ja kunnianloukkauksista. Seppo, ihan oikeasti: ei kannata tehdä suorasanaisia vihjauksia tuntemattomien (vaikkakin julkisuuden henkilöitten) seksuaalisista tottumuksista tai suuntautuneisuudesta. Asia on keskivertokansalaiselle arka ja monesti kohde ottaa nokkiinsa sellaisesta – seuraukset lienevät selvät.
    Mitä taas tulee m.m. sinun ja kohtalotoveriesi tapausten hyödyntämiseen oikeudellisuuden kaapuun puettuna pelotteena tyytymättömien kansalaisten vaientamiseksi? Siitä kirjoitinkin postaukseni.

  3. tammikuu 27, 2009 11:57

    Kuten sanottu aina ei voi voittaa mutta päällekarkausten, vierasperäisten ja virkarikosten suojelun hinta pitää myös nostaa oikealle tasolle

    Italiassa ko. ilmiöitä nousi vastustamaan mafia, joka tosin lopulta korruptoi itsensä rikollisjärjetöksi.

    Suomella on kansakuntana kokemusta siitä mihin ole joutunut yksilötasolla. Syytelogiikkakin on ryssäläisellä tasolla. Talvisota eli moskovitsien mielestä ”rajakahakka” oli oikeutettu koska Suomi oli liitossa Saksan kanssa 1941. Pikku unohdus, niin oli Ryssäkin ja vuodesta 1939, sekä Rapallon sopimuksen mukaisesti jo vuodesta 1924.
    Sama nurinkurinen logiikka on kohdallani. Minun pitäisi kestää vierasperäisten ja ryssäläisten agitaattoreiden mustamaalausta ja päällekarkauksia. Jos ja kun perään oikeuksiani niin vaatimukseni deletoidaan eikä nosteta syytteitä päällekarkaajiani kohtaan, vaan he saavat jatkaa toimiaan täydessä viranomaissuojeluksessa. – Tälläistä oikeuttako lottovoittaja haluaa? Jos se hyväksytään kohdallani, niin millain on lastemme Suomi?

    Seppo Lehto Tampere
    http://sokea-peili.blogspot.com

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: