Etusivu > Uutisia, Yhteiskunta > Rosengård radikalisoituu

Rosengård radikalisoituu

tammikuu 30, 2009 Jätä kommentti Go to comments

Ruotsissa, tuossa entisessä suurvallassa ja pohjoismaisen kansainvälistymisen kehdossa, on eilen julkaistu tutkimustulokset Malmön Rosengårdin monikulttuurisesta kehityksestä. Ruotsin hallituksen tilaaman tutkimuksen ”Hot mot demokrati och värdegrund – en lägesbild från Malmö” (suom. ”Uhka demokratialle ja arvopohjalle – tilannekuva Malmöstä”)  antama kuva synnyttää varsin erikoisen kontrastin jos verrokkina käytetään sitä kuvaa maahanmuutosta, jota suomalainen hallintokoneisto kansalle markkinoi.

Malmön Rosengård suunniteltiin 1950-60 lukujen taitteessa uudenlaiseksi, modernin ajan asuinalueeksi. Se on osa Ruotsissa 1965-75 toteutettua ”miljoonaprojektia”, jonka tarkoituksena oli rakentaa miljoona modernia asuntoa paikkaamaan rakennemuutoksen synnyttämä asuntopula kaupungeissa ja taajamissa. Aluksi miljoonaprojektissa rakennettuja alueita kansoittivatkin maalta kaupunkeihin työn perässä muuttaneet ”työperäiset maaltamuuttajat”. Vaurastuttuaan he kuitenkin totesivat betonilähiöt luotaantyöntäviksi muurahaiskeoiksi, ja hakeutuivat pientaloihin taajamia ympäröiviin ”puutarhakaupunkeihin” (hmmm…), jolloin betonibunkkereihin jäivät pääsääntöisesti sosiaaliset ongelmatapaukset ja vast’ikään Ruotsiin saapuneet maahanmuuttajat. Vuonna 1972 Rosengårdin asukkaista 20% oli maahanmuuttajia.
Nykyään Rosengård, jossa virallisen kirjanpidon mukaan asuu n. 22 000 henkeä mutta jossa todellisen väkimäärän arvioidaan olevan noin kaksinkertainen viralliseen lukuun verrattuna, on Ruotsin monikulttuurisin kaupunginosa. 96% rosengårdilaisista on ei-ruotsalaisen taustan omaavia ”uusruotsalaisia”, 60% on syntynyt muualla kuin Ruotsissa. Kuluneitten 10-15 vuoden aikana Rosengård on noussut uutisarvoltaan jopa legendaarisen Tukholman Rinkebyn ohi yhtenä Ruotsin ongelmaisimmista kaupunginosista; viimeksi otsikoita nostattivat nuorisomellakat, jotka saivat kipinän moskeijana käytetyn kellarin vuokrasopimuksen irtisanomisesta.

Jo marraskuussa 2007 Ruotsin hallitus totesi ettei se enää voi lakaista maahanmuuton ongelmia maton alle vaikenemalla, vaan päätti teettää selvityksen väkivaltaa lietsovista ja demokratiaa uhkaavista tekijöistä yhteiskunnassa. Tarkemmassa määrityksessä tutkimuksen kohteeksi seuloontui Malmö erityisen selvänä aistitun kehityksensä ja sijaintinsa takia – naapurikaupunki Kööpenhaminassa nimittäin painittiin samanlaisten ongelmien kanssa. Tutkimuksen teemaksi otettiin ”tilannekuva Malmöstä”. Kun tilannekuva oli vihdoin saatu filmille, viety pimiöön, kehitetty ja lopuksi kiinnitetty, olivat sekä demokratiaministeri Nyamko Sabuni että tutkija Magnus Ranstorp sekä hämmästyneitä että säikähtäneitä;  islamistinen radikalisoituminen Malmön muslimienemmistöisen maahanmuuttajaväestön keskuudessa oli laajentunut Rosengårdista myös muihin kaupunginosiin, samalla se oli tullut entistä selkeämmäksi osaksi alueitten asukkaitten arkipäivää. Kellarimoskeijoissa lietsottava viha länsimaita – myös Ruotsia – kohtaan on synnyttänyt alueille sisäisen hallintohierarkian, jossa ruotsalaiset säännöt, lait ja tavat ovat menettäneet merkityksensä. Maahanmuuttajaväestöä hallitaan väkivallan uhalla; vihaisista nuorukaisista kasvaneet islamistiset mielipidevalvojat painostavat etupäässä naisia ja lapsia pitäytymään kontakteista alkuväestön kanssa. Maahanmuuttajataustaiset, Ruotsin kansalaisuuden ja passin omaavat ”nuorukaiset” puhuvat sodasta ”meidän” ja ”niitten” välillä, viitaten ruotsalaiseen alkuväestöön. Yhteenkuuluvuutta haetaan myös vanhojen kotimaitten perinteistä; hunnuttamattomia tyttöjä ja naisia ahdistellaan ja pahoinpidellään, hälyttävän monet peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisista tytöistä ”muuttavat” takaisin kotimaihinsa kesäloman aikana. Todellisuudessa heidät lähetetään pakkonaitettavaksi vanhempiensa kotimaihin ryhmän etnisen puhtauden säilyttämiseksi.

Tunnistetut syyt radikalisoitumiselle ovat samat kuin tähänkin asti:
Länsimaitten itsekäs politiikka lähi-idässä, kansainväliset konfliktit, ahtaat asuinolosuhteet uudessa kotimaassa, työttömyys, syrjintä opiskelu- ja työelämässä, jne, jne, jne. Tällä kertaa lääkkeet ovat astetta aiempaa, ja edelleen Suomessa harjoitettavaa ”antakaa niille lisää rahaa”, hoitokeinoa kovempia. Tutkijat haluavat: Lisätä yhdistysten ja koulujen valvontaa, lisätä poliisin ja muitten viranomaisten valtuuksia ja yhteistyötä sekä muuttaa lainsäädäntöä siten, että järjestetyt ja pakkoavioliitot kriminalisoidaan; maahanmuuttajilta ja maahanmuuttajataustaisilta aletaan edellyttää kykyä – ja halua – elää maassa maan tavalla. Noh, poliittisen korrektiuden nimissä myös asumisolojen parantamiseen tulee selonteon mukaan puuttua, siltoja kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä rakentaa, kursseja järjestää… Myöskään sitä, että muslimimaissa harjoitetaan pääsääntöisesti länsimaisesta näkökulmasta kestämätöntä ihmisoikeuspolitiikkaa, länsimaat haluavat suojautua islamistien terrori-iskuilta (joka käytännössä tarkoittaa sitä, että myös muslimien on kuljettava lentoasemilla metallinpaljastimen läpi) ja että 1960-80 luvuilla rakennetut, pohjoismaiset kerrostaloasunnot on mitoitettu 2+2 perheille – ei 6+8 klaaneille, ei vieläkään suorasanaisesti sanota.

Huomattavaa on kuitenkin se, että keskustelun sävy on muuttumassa; ei ainoastaan syyllistetä kantaväestöä ja tutkita kantaväestön asenteita suhteessa maahanmuuttajiin – huomio kohdistuu maahanmuuttajien ja 2. ja 3. polven uusruotsalaisten asenteisiin kantaväestöä kohtaan.

Raportin voit hakea täältä.

Mainokset
  1. Ei kommentteja.
  1. helmikuu 24, 2010 04:15

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: