Etusivu > Uutisia, Yhteiskunta > Yksittäistapauksia ja parvekkeita

Yksittäistapauksia ja parvekkeita

heinäkuu 13, 2009 Jätä kommentti Go to comments

Maahanmuuttopolitiikkaa käsittelevissä kansalaiskeskusteluissa toisistaan eriäviä mielipiteitä yhdistää usein, ironista kyllä, yhdenmukainen argumentaatio. Riippumatta siitä, seisooko keskustelija nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa puolustavien vaiko sitä vastustavien joukossa, termi ”yksittäistapaus” nousee esille. Maahanmuuttopolitiikan kriitikot sivuuttavat kotoutumisessaan onnistuneet ja paikkansa yhteiskunnassa hankkineet maahanmuuttajat yksittäistapauksina. Vastaavasti myös rajattoman maahanmuuttopolitiikan tukijat pyrkivät hyppäämään kipupisteitten yli sijoittamalla ongelmat yksittäistapausten pohjattomaan laariin.

Photo: Kvällsposten

Ruotsissa, joka kulkee humanitäärisessä maahanmuutossa ja perheiden yhdistämisessä Suomea noin 20 vuotta edellä, alkaa vihdoin tuo yksittäistapauksille varattu kiintiö tulla täyteen. Sosiaali-, poliisi- ja syyttäjäviranomaiset ovat kyllästyneet kotoutumisessaan onnistumisen merkkejä näyttävien ja integroitumaan pyrkivien tyttöjen ja naisten tavasta ”putoilla” kotiensa parvekkeilta tai ikkunoista, milloin suuremman, milloin pienemmän älämölön saattelemana. Mistä on kysymys? Tuskin jyrkinkään nettirasisti on sitä mieltä, että lähi-idästä tai afrikasta saapuvien maahanmuuttajanaisten tasapainoaisti olisi geneettisistä syistä jotenkin pohjoismaisia kanssasisaria heikommin kehittynyt. Kyse on jostain muusta.
Useamman vuoden lähietäisyydeltä tilannetta seuranneena Lottovoittaja on tullut siihen tulokseen, että kysymys on sukupuoltenvälisestä tasa-arvosta. Eräissä” kulttuureissa tytöillä ja naisilla ei ole arvoa. Heillä on vain hinta. He ovat perheittensä omaisuutta – kauppatavaraa – jonka ”parasta ennen- päiväys” kulkee käsikynkässä ”kunnian” (eli oletetun koskemattomuuden) kanssa. Lottovoittaja muistaa hyvin, kuinka 70- ja 80-luvuilla matkailemaan oppineet, pohjoismaalaiset Marokkon ja Tunisian kävijät kertoivat hauskana anekdoottina, miten ”Basaarin pitäjä lupasi meidän 13-vuotiaasta tyttärestä 30 kamelia. Ja kai se muijastakin olis vuohen antanut, heh heh”. Lottovoittajaa ei naurattanut silloin eikä naurata nyt, sillä hän tiesi, mikä naisen asema noissa, pohjoismaisesta katsantokannasta arvotettuna ”yhteiskunnan irvikuvissa” oli silloin – ja mikä se on edelleen.

Miten tämä liittyy maahanmuuttopolitiikkaan? Minäpä kerron. Kun maahanmuuttopolitiikkaa toeutetaan siten, että suurkaupunkeihin ja niitten liepeille kerätään tuhansia, keskenään yhteisen, mutta valtaväestöstä poikkeavan kulttuuritaustan omaavia ihmisiä, tuloksena ei ole massaintegraatio vaan massasegregaatio. Ranskan, Ruotsin ja Britannian kaupungeissa tämä on jo arkea eristyvien ja eristäytyvien kaupunginosien muodossa, Britanniassa valtakulttuuri on jo nostanut kätensä pystyyn ja sallii eristäytyvän kulttuurin oman juridisen elimen, sharia-tuomioistuimen toiminnan. Kaupunginosissa eletään emämaan käytöskoodiston mukaisesti, eikä epävirallisten tuomitsijoitten määrää kukaan uskalla edes arvata. Kun maahanmuuttajia vastaanottava yhteisö ei aseta vaatimuksia tulijoille, tulijat alkavat asettaa vaatimuksia vastaanottajille. Tästä kärsivät myös tulijoista ne, jotka haluaisivat integroitua, mutta jotka halussaan leimautuvat yhteisönsä sisällä pettureiksi.
Ryhmän tytöt, joilla siis on ihmisarvon sijaan kauppatavaran arvo, pakotetaan myöskin elämään kotimaasta seuranneitten, yhteisöllisten arvotusten mukaisesti. Jos tyttö poikkeaa ryhmän asettamista normeista, paitsi hän, myös perhe menettää ”kunniansa” – tästä seuraa luonnollisesti yhteisössä vallitsevan käytännön mukainen rangaistus. Kotimaassa se voi olla esimerkiksi joutuminen kylänmiesten hengiltä kivittämäksi, kuten oheisen linkin takaa aukeavassa CNN-uutiskanavan tuottamassa raportissa (jos olet herkkä, älä katso): http://www.youtube.com/watch?v=MG_9QHlFn6Q&feature=related

Meillä länsimaissa noin avoimesta kenttäoikeudenpidosta kunniakysymyksissä joutuu (vielä toistaiseksi) vankilaan, niinpä perheasiat täytyy hoitaa kuntoon vähemmän huomiota herättävällä tavalla. Suosittu tapa on painostaa tyttöä tappamaan itse itsensä esimerkiksi sulkemalla tämä ulos perheyhteisöstä henkisen ja fyysisen pahoinpitelyn keinoin, tai jopa suorasanaisesti kehottamalla tätä hyppäämään parvekkeelta. Jos kunniansa (jonkun miespuolisen sukulaisen mielestä) tahrannutta tyttöä ei kuitenkaan saada painostettua itsemurhaan, on keksittävä muita keinoja perheen kunnian palauttamiseksi yhteisön sisällä. Erilaiset ikkunoistahorjahtelut asunnon väenpaljoudessa ovatkin yleistyneet maahanmuuttajavaltaisilla asuinalueilla.

Lottovoittaja kysyy nyt suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta päättäviltä:
Onko maahan haalittavan ”uusväestön” majoittamiseksi hankittu riittävä määrä yksikerroksisia rivitaloasuntoja?

Mainokset
  1. Naurattaja
    heinäkuu 14, 2009 22:19

    Tässä olisi 1-krs majoitus:

  2. Lottovoittaja
    heinäkuu 17, 2009 12:32

    😀 ”Työperäisen väen majoittaminen parakkeihin” taitaa kuitenkin olla, ajatuksen synnyttämän mielikuvan sisältämän historiallisen painolastin vuoksi, vaikeasti toteutettava projekti.

  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: