Etusivu > Yhteiskunta > Käänteinen integraatio

Käänteinen integraatio

Väite:
Nykyisin Pohjoismaissa harjoitettava kotouttaminen perustuu käänteiseen integraatioon.
Upside down

Upside down

Perustelu:
Pohjoismaisen maahanmuuttopolitiikan suunnannäyttäjänä on toiminut Ruotsi, johon toisen maailmansodan jälkeen parin vuosikymmenen ajan kohdistui varsin merkittävä työperäisten maahanmuuttajien aalto. Yhteisenä nimittäjänä tulijoilla oli halu rakentaa tulevaisuutensa uuteen kotimaahan, tällöin myös muuttajien motivaatio kielen ja kulttuurin oppimiseen ja omaksumiseen oli suuri. Toisaalta myös sodalta säästyneen yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet vauraan elämän luomiseen uudessa kotimaassa olivat hyvät – motivaatio ja mahdollisuudet, kysyntä ja tarjonta, kohtasivat.

Työperäinen maahanmuuttaja Ruotsissa 

Tilanne muuttui Euroopan päästyä jaloilleen ja Ruotsin samalla tiukennettua työlupien myöntämistä, niinpä 1980-luvulta alkaen myös Ruotsiin suuntautunut maahanmuutto on ollut pääasiassa pakolaisuuteen ja perheitten yhdistämiseen liittyvää ihmisvirtaa, suurelta osin kolmannen maailman maista. Kuitenkin vielä tuolloin vauraaksi koetussa maassa maahantulijoita on kohdeltiin vieraanvaraisesti: näille osoitettiin asunto ja tarjottiin sosiaali- ja koulutuspalveluita kotoutumisen ja integroitumisen ”starttipakettina”. Tulijoita sijoitettiin alkuväestöstä tyhjeneviin kerrostalolähiöihin alueille, joille maaltamuuton ja miljoonaprojektin yhteydessä oli rakennettu liikenneyhteydet, koulut, ostoskeskukset ja muut palvelut. ”Valmiiksi katetun pöydän” takana ollut idea oli hyvä; kansankoti tarjosi tulokkaille eväät oman hyvinvoinnin luomiseen. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Voidaan todeta, että lähestulkoon kaikilla mittareilla tarkasteltuna Ruotsi on epäonnistunut totaalisesti ei-työperäisen maahanmuuttajaväestön integroinnissa – tai sitten osa maahanmuuttajista on epäonnistunut omassa integroitumisessaan, mene ja tiedä. 1998, (paskan jo osuttua tuulettimeen) perustetun viranomaiselimen ( Integrationsverket ) toimista huolimatta segregaatio ruotsalaisessa yhteiskunnassa lisääntyy. On toki luonnollista, että ihminen jolta on viety kaikki, takertuu siihen mitä hänellä on jäljellä: henkinen pääoma, oma kulttuuri. Vieraassa ympäristössä tämä tarkoittaa hakeutumista ”omien” joukkoon, seurauksena yhä pahemmin eriytyvät betonibunkkerit. Rähjäiset kerrostalolähiöt ghettoutuvat, väki turhautuu, työllistyvän alkuväestön ja yhteiskunnallisten tukien varaan jäävien maahanmuuttajien väliin kasvaa yhä suurempi kuilu.  Kotouttamismäärärahojen (jotka aikuisten oikeasti koskaan eivät riitä) kasvattamisesta ja julkisesta itseruoskinnasta huolimatta tosiasia on, että hälyttävän suuri osa Ruotsiin humanitäärisin perustein 1980-luvulta alkaen otetusta väestä ja heidän jälkeläisistään ei kotoudu.

 

Entäpä Suomi?
1990-luvulla, pakolaisvirtojen rantauduttua vaurastuneeseen maahan, tilanteeseen reagoitiin luonnollisella tavalla: omaa kokemusta maahantulijoitten kotouttamisesta ollut, niinpä mallia haettiin naapurista. Venäjä ei paljoa pakolaisista piitannut – somalitkin lähetettiin paremman puutteessa Moskovasta kohti Helsinkiä – joten katseet käännettiin länteen. Suomen nykyinen kotouttamisjärjestelmä on kopio epäonnistuneesta ruotsalaisjärjestelmästä ( Luettavaa: Ruotsin hallituksen integraatiopoliittinen linjaus vuodelta 1997  ja Suomen hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma vuodelta 2006 ). Tämän seurauksena Pääkaupunkiseudulle, Turkuun ja Tampereelle on odotettavissa jatkossa samanlainen kaaos, kuin Ruotsin suurimpiin kaupunkeihin – ”kehityksen” ensiaskeleita otetaan jo otettu Turun Varissuolla ja Helsingin, Vantaan ja Espoon lähiöissä.

Miksi meillä sitten jatketaan naapurin virheitten toistamista?

Syy on yksinkertainen: €
Nykyjärjestelmä tarjoaa veronmaksajien kustantamaa leipää niin monelle maahanmuuton parissa puuhastelevalle virkamiehelle, kotoutumiskoulutuskonsultille, rasismitutkijalle, tukiyhdistykselle ja konkurssikypsälle kunnalle, ettei sitä enää ole poliittisesti mahdollista purkaa tai tehdä tarpeettomaksi. Kuitenkin, kun edes miljoona toisensa jälkeen ei saa kotoutumisprosessia eteenpäin – mutta ennen kuin yllämainitut ongelmat kärjistyvät Suomessakin mellakoiksi, polttopullo- ja katukivi-iskuiksi – täytyy toimia. Virkamiehet ja poliitikot eivät halua tunnustaa epäonnistumistaan, joten ratkaisuksi on löytynyt käänteinen integraatio.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kantaväestö sopeutetaan maahantulijoihin – ei päinvastoin. Samassa yhteydessä sanan ”sietää” sijasta käytetään sanaa ”suvaita”.

Prosessi etenee seuravasti:
Huonosti tai ei ollenkaan integroituvien yksilöitten viiteryhmille myönnetään uhristatus. Tämä tapahtuu syyllistämällä epäonnistuneen projektin maksajat, verotettu kansanosa, väittämällä heidän äidinmaidossaan imemänsä rakenteellisen rasismin, luutuneitten asenteitten, muukalaispelon, ryssävihan, vittumaisen kansanluonteen tai you_name_it olevan syy tulijoitten heikkoon integroitumiseen. Kyseessä on traditionaalinen silmänkääntötemppu, jolla kansalaisten huomio käännetään pois itse ongelmasta – maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta.

taikuri

Seuraavaksi laitetaan lobatut poliitikot rukkaamaan lainsäädäntö siihen malliin, että uhristatuksella tarpovan ryhmän jäseniltä poistetaan kaikki tarve omaehtoiseen integroitumiseen; syrjinnän kieltävien lakien rinnalle säädätetään positiivisen syrjinnän mahdollistavia lakeja, lisäksi koulut ja työnantajat ohjeistetaan (käytännössä pakotetaan) harjoittamaan positiivista syrjintää. Yhtäältä yhteiskunta siis leimaa integroitumattoman maahantulijan toiseuden edustajaksi koko tämän loppuelämäksi (joka ei varmastikaan ole omiaan nostattamaan kenenkään itsetuntoa), toisaalta hänelle viestitetään, että toiseuden edustajana hänen ei tarvitse pyrkiä omalla toiminnallaan edes lähelle samaa lähtöviivaa alkuväestön kanssa:

Ote Helsingin Kaupungin tiedotteesta ”Rasismin ja etnisen syrjinnän estäminen”, sivu 4:
Tosiasiallinen yhdenvertaisuus toteutuu, kun ihmisiä kohdellaan samassa tilanteessa samalla tavoin. Se edellyttää yhteiskunnassa havaittavan eriarvoisuuden aktiivista poistamista. Tällöin jonkin ryhmän sosiaalisesti tai taloudellisesti huonomman aseman poistamiseksi voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, joilla poiketaan muodollisesti yhdenmukaisesta kohtelusta. Esimerkiksi työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä kuin paremmin edustettuun ryhmään kuuluva.

Positiivista syrjintää

Positiivista syrjintää

Näin toimitaan, jotta saataisiin näyttöä kotouttamisjärjestelmän ”toimivuudesta”. Tärkeää ei nimittäin ole se, saavutetaanko toiminnalla haluttu tulos, vaan se, että näyttää siltä kuin tehtäisiin jotain – päämäärätönkin liike takaa määrärahoja The Valtion pohjattomasta kassasta.

Samaan aikaan kantaväestö saa kärvistellä positiivisen syrjinnän varjossa, perustuslain 6§ vastaisesti. Lakien rikkominen Suomessa on siis hyväksyttyä, kunhan rikkojana on julkishallinnollinen instituutio tai sellaisen palveluksessa oleva virkamies

Tämä tietenkin harmittaa osaa kansalaisista, niinpä lopuksi valjastetaan poliisiviranomainen ja oikeuslaitos vaanimaan soraäänisiä mielipiteitä esittäviä alkuväestön edustajia – eihän nyt suomalaisessa demokratiassa äänestäjien mielipide saa päästä vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon:

Äänestäjillä ei saa olla sellaista illuusioita, että he saavat ilmaista ulkomaalaisvihamielisyytensä vaaleissa esimerkiksi perussuomalaisia äänestämällä.”
Matti Vanhanen, Suomen pääministeri (Kesk.)

 

Mikko Ellilä oikeudessa mielipiderikoksesta tuomittavana

Mikko Ellilä oikeudessa mielipiderikoksesta tuomittavana

 

Summa summarum:
Maailmanpyörä pyörii ja ammattikotouttajat, asiantuntijat, tutkijat, konsultit, yhdistysaktiivit ja myötämielisiä sponsoreita hamuavat poliitikot naureskelevat koko matkan pankkiin;
kärsijöitä ovat veronmaksajat ja toiseutetut maahanmuuttajat.

Advertisements
  1. elokuu 21, 2009 21:19

    Tavattoman hyvä blogi. Hope we meet some day.

    • Lottovoittaja
      elokuu 22, 2009 15:20

      Kiitos. Ajatuksia herää myös omaasi lukiessa. Täytyy vain toivoa, ettei blogitapaaminen toteudu vankeinhoitolaitoksen tiloissa, sehän tuntuu olevan yleinen seuraus Suomen ”kiinalaistyyppisen” virkakoneiston ääneenarvostelusta 😉

  2. syyskuu 1, 2009 13:47

    He-le-ve-tin hyvä kirjoitus. Anteeksi kiroiluni.

    -O

  1. kesäkuu 10, 2010 02:49

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: