Etusivu > Yhteiskunta > Hei, me kotoutetaan

Hei, me kotoutetaan

syyskuu 11, 2009 Jätä kommentti Go to comments

Ruotsissa, tuossa Pohjolan pikku-Amerikassa ja kulttuurien mikroaaltouunissa, on menneinä vuosina ollut millä mällätä. Ainakin julkinen talous on voinut arkihuolensa kaikki heittää Joulusta (saako Joulun kirjoittaa isolla kenenkään loukkaantumatta?) riippumatta – tai ainakin sellaiset julkisen talouden osa-alueet, jotka ovat olleet valjastettuina kotouttamisteollisuuden käyttöön.

Kuten aiemmin jo totesin, Ruotsi on ollut edelläkävijänä pohjoismaisen kotouttamisjärjestelmän luomisessa jo Olof Palmen ajoista asti. Yksi (silloin tällöin nikottelevan) kotoutumisprosessin kulmakivistä on ollut yhteiskunnassa tarvittavan kielitaidon hankkiminen, niinpä jo vuodesta 1994 asti Ruotsalaiset kunnat on velvoitettu tarjoamaan maahantulijoille ruotsinkielenopetusta integraation tehostamiseksi. Koulutus (Svenskundervisning För Invandrare, SFI) on suunnattu yli 16-vuotiaille, ruotsia osaamattomille uusruotsalaisille, ja sen tarkoituksena on antaa peruskielitaito kotoutumisen helpottamiseksi.

Sfi

Idea oli jälleen kerran hyvä, entäpä tulokset?

SFI on kovin intensiivinen ja aikaa vievä koulutus, niinpä maahantulijalle tarjotaankin mahdollisuus keskittyä opiskeluun sosiaalitukien verkkokeinussa – tämä siksi, ettei esimerkiksi töissäkäynti häiritsisi oppimisprosessia. Näin palkitsevassa koulussa on kiva olla, niinpä sinne onkin kotouduttu varsin hyvin; joskus ruotsinkielen peruskurssin suorittaminen venyy jopa 5-6 vuoden mittaiseksi taisteluksi erilaisia vokaaleja, konsonantteja ja lauserakenteita opiskellessa. Tietenkin oppimisen tehokkuuteen vaikuttavat perittyjen ominaisuuksien lisäksi (joita varsinaisista maahanmuuttajista puhuttaessa ei saa todeta olevan olemassa) myös luku- ja kirjoitustaito, aiempi koulutausta, sekä oman äidinkielen yhtäläisyydet ruotsinkieleen.
Tilastojen mukaan muunmuassa puolalaiset, joitten äidinkieli ilmeisesti muistuttaakin huomattavasti ruotsinkieltä, oppivat tarvittavan kielitaidon kohtuullisen nopeasti. Toisaalta esimerkiksi lähi-Idästä, keski-Aasian vuoristoista tai itä-Afrikan sarvesta saapuneilla varsinaisilla moniosaajilla prosessi vie tavallisesti kauemmin. Mutta hitaasti hyvä tulee – vai tuleeko?
Noin 60% oppilaista (joita esim. 2006/07 oli yhteensä noin 65.000) saa ainakin yhden kurssin koko oppimäärästä hyväksytysti suoritettua. Mielenkiintoista muuten, että prosentuaalinen osuus on suurin piirtein sama, kuin varsinaisissa kaupunginosissa peruskoulunsa päättötodistukseen asti käyvien osuus ryhmäotannasta. Joka tapauksessa: hip hip hurra – koulutussatsaus tuottaa yli 50 prosenttisen tuloksen.

Kun kerran kielenopiskelu perustasolla voi kestää jopa puolet vuosikymmenestä ja päälle pitäisi vielä hankkia kehittyneessä yhteiskunnassa vaadittava ammattikoulutus, puhutaan pahimmillaan (tai parhaimmillaan) 10-15 vuoden opiskelurupeamasta. Koko tämän ajan aikuisopiskelija elää sosiaalitukien varassa rahalla, joka ei tietenkään ole pois keneltäkään – sehän on valtion ja kuntien rahaa. Tai siis oli. Taloustietoisuus on ilmeisesti levinnyt myös länsinaapuriin, jossa nuivuuteen taipuvaiset ainekset ovat heränneet kyselemään systeemin järkevyyden perään. Niinpä taloustaantumassa räpiköivä Ruotsi hakeekin säästöjä julkisen taloutensa kuriin saamiseksi; periruotsalaiseen tapaan tämä tehdään jakamalla lisää rahaa varsinaisille vähemmistöille.
Menossa on kokeiluluontoinen projekti, jonka tarkoituksena on kannustaa peruskoulutusputkeen jämähtäviä SFI-oppilaita tarpomaan opinnot läpi ennätysajassa. Sen lisäksi, että kansankoti tarjoaa maahantulijalle asunnon, toimeentuloturvan ja koulutuksen (joista ilmeisesti ainakin asumis- ja koulutusfasiliteetit koetaan varsinaisten taholla rasistiseksi kepiksi – ei kai niitä muuten kilpaa tuhopoltettaisi), annetaan myös porkkanaa: oppilaat, jotka kurssin aloittamisesta vuoden kuluessa ovat suorittaneet vaikeimman tentin hyväksytysti läpi (vastaa peruskoulun 6. luokan tasoa), saavat tililleen 12.000 kruunua sulaa rahaa The Statenin kuihtuvasta kassasta.
Ajatelkaa: Ruotsi on niin vapaa maa, ettei siellä ole edes pakkoruotsia.

Heja Sverige! Jännityksellä odotan, joko ensi vuonna työperäisille luvataan jakaa käteistä ammattikouluun kiintiöpaikalle valituksi tulemisesta.

Throwing the dice

Aina voittaa.

Mainokset
  1. Ei kommentteja.
  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: