Etusivu > Yhteiskunta > Väistämisvelvollisuus

Väistämisvelvollisuus

joulukuu 7, 2009 Jätä kommentti Go to comments

Lottovoittajaa huomattavasti paljon paremmin politiikan saralla menestyneet, usein punavihreät ja/tai naispoliitikot tapaavat sanoa, että Suomen monikurjist… kulttuuristuminen on väistämätöntä. Että ensimmäisenä silmille hyppäävien otsikoitten takaa kantakansalaisen tulisi löytää se Hyvin Aikomuksin päällystetty tie, joka johdattaa arkiseen murehtimiseen ja henkiseen rajoittuneisuuteen taipuvaisen hallintoalamaisen Suuremman Wiisauden Lähteelle, ja ettei pikkuvikojen pidä antaa hämärtää kuvaa kokonaisuuden auvoisuudesta.

Wiisaammat Ihmiset tietävät myös, että kansa on usein, paitsi Wiisaampia tyhmempää, myös muutosvastaisempaa. Tavallisen Tallaajan on joskus vaikeaa ymmärtää, kuinka muutos pelkän muutoksen vuoksi parantaa tämän elämänlaatua – ja parempaanhan päin Wiisaammat haluavat Taviksen johdattaa? 

Nuorena mattien ja maijojen kanssa kouluja käydessään Taviksen annettiin ympäristö- ja yhteiskuntaopin tunneilla ymmärtää, että hamassa tulevaisuudessa, hyvin käytyjen koulujen jälkeen ja työnsarkaan kiinni päästyä, hänen palkastaan viedään kymmenykset Yhteisen Hyvän Kassaan – kansalaisten keskenään tekemällä sopimuksella on asetettu, että rahat kerätään pienistä puroista ja jaetaan sitä kautta yhteiskunnallisen infrastruktuurin pyörittäjille niin, ettei kansalaisen tarvitse joka paikkaan mennä käteistä rahaa mukanaan palveluita tarvitessaan. Tästä kassasta Tavikselle, tämän vanhemmille, puolisolle ja lapsille kustannettaisiin myös sadepäivän sattuessa sateensuojia tilanteen mukaan; samoin eläkerahastoa kartutettaisiin koko työuran ajan niin, että olisi sitten kultakellon saatua mahdollisuus katsella ajan kulua sisätiloissa ja lämpimässä. Niinpä Tavis onkin maksanut kymmenyksensä kuuliaisesti, Wiisaampien sanojen tahtiin nyökytellen.

Elämä kulki eteenpäin, maailma muuttui ja mattien ja maijojen lisäksi katukuvassa alkoi näkyä sellaista sakkia, jota oli siihen asti nähty vain elokuvissa ja ruotsinlaivalla. Myös tällaiseen, arkipäivän monikulttuurisuuteen Tavis suhtautui avoimin mielin; oli mukavaa vaihtelua arkeen käydä naapurin kiinalaisessa ravintolassa keskiviikkolounaalla työkavereitten kanssa. Viikonloppuisin tavaksi muodostui hakea pizza izmirin ravintolasta. Sitä paitsi izmir on fiksu kaveri ja kova puhumaan asiasta kuin asiasta ihan eurooppalaisella kielellä. Kulttuurien kirjo ja niitten erilaisuus sai konkreettisen muodon: siinä missä kiinalaiset ovat Taviksen mielestä kohteliaita mutta pidättyväisiä, Turkkilaiset ovat ulospäin suuntautuneita ja tuttavallisia. Näin Tavis stereotypioi etnisiä naapureitaan.

Aikaa kului ja maailma tuli, paitsi internetin, myös pakolaisvirtojen myötä entistä lähemmäs Taviksen arkea. Lähikaupan kassajono muodostui enenevässä määrin habitukseltaan mustakaapua muistuttavista lähimmäisistä, joukkoliikenneasemien seiniä tukivat pystyyn istuvien alkoholistien sijasta niihin nojaileva Nuoriso ja ison osan Virallisen Median uutistarjonnasta muodostivat artikkelit, jotka pureutuivat maahanmuuttajien kohtaamiin, mutta kantaväestön aiheuttamiin ongelmiin. Uutisista Tavis ei ymmärtänyt juurikaan muuta, kuin että ongelmat olivat järisyttäviä ja rahaa niitten poistamiseen tarvittaisiin roppakaupalla lisää. Ja että hänen velvollisuutensa olisi ne rahat jostain kaivaa.

Pikkuhiljaa Virallisia Kanavia katsellessaan ja kuunnellessaan, Ison Kylän Lehteä lukiessaan ja omia tuntoja peilatessaan Tavis huomasi, että joko hän on ymmärtänyt jotain väärin, tai sitten yhteiskunnan tavassa priorisoida asioita oli jotain pahasti vialla. Yht´äkkiä nimittäin otsikoissa seisoi, että Yhteisen Hyvän Kassa on huvennut tyhjiin eivätkä rahat riitä enää juuri mihinkään muuhun, kuin pääkaupungin keskustan hotellikiinteistöjen saneeraamiseen ja vuokraamiseen maahantulevien ulkomaalaisten asuinpaikaksi. Toisaalta, siihen tarkoitukseenhan hotellit alunperinkin on rakennettu – ennen vanhaan oli vain sellainen tapa, että asukkaat maksoivat hotellin pitäjälle korvausta asumisesta. Tänään on toisinpäin.

Samalla Taviksen lasten käymä lähikoulu suljetaan ja nuoriso lähetetään Keskuskompleksiin luokalle, joka muodostuu 37 oppilaasta ( jotka edustavat 8 eri kansallisuutta klaanijakoineen ja kolmea eri uskontokuntaa variaatioineen), viidestä erityisavustajasta ja kolmesta tulkista ja  jossa viidennen vuosikurssin oppilaista 24% puhuu äidinkielenään Suomea.

Rahapulan vuoksi myös Taviksen puoliso saneerataan ulos hoitoalan työpaikastaan – ironista on se, että viimeisen työpäivän ohjelma muodostuu monikulttuuristamiskonsultin pitämästä luennosta: ”Monikulttuurisuus työpaikalla on voimavara ja kilpailutekijä”. Irtisanotuista työntekijöistä yksikään ei edusta mitään etnistä vähemmistöä, jollei nyt turkulaisuutta sellaiseksi lasketa. Viimeistä kertaa pois lähtiessä työpaikan käytävällä vastaan tulee multitalentti uusrekryytti työhöntulo-opastuksessa. Taviksen puoliso pidättelee kyyneleitään kotiin asti. Puolisostaan huolestunut Tavis itse sairastuu kausi-influenssaan ja hakeutuu paikalliselle terveysasemalle. Jonotettuaan tunnin ja rapiat ilmoittautumistiskille, häntä ohjeistetaan hakeutumaan yksityiselle terveysasemalle, mikäli apua pitäisi vielä saman päivän aikana saada. Kello on 10 aamupäivällä ja odotustilan täyttää monimuotoinen puheensorina – Tavis tuntee itsensä Baabelin kalaksi.

Taviksen kokemuksista johtuen se, että hän jonottaa asuntoa, työpaikkaa tai lääkärin vastaanottoaikaa jonon hännillä, Tarpeellisempien Ihmisten takana, suorastaan vituttaa häntä. Tavis on hoitanut asiansa aina annetun ohjeistuksen mukaisesti, kuitenkaan mikään ei toimi niin kuin oli Wiisaampien taholta kerrottu. Kun asia on kalvanut Tavista niin kauan, että tämä aktivoituu pukemaan huolensa sanoiksi tai – herra paratkoon – ilmaisemaan mielipiteensä äänestämällä, sanotaan nyt vaikka PerSuja,  tälle annetaan uudelleenohjelmoint… -koulutusta:

Tavikselle kerrotaan, että hän on ennakkoluulojensa orja. Ennakkoluuloistaan johtuen Tavis ei ymmärrä miksi se, että Taviksen lapset joutuvat kouluun jossa oppimista ei tapahdu vaan resurssit käytetään Parempien Nuorten kielellisten ja kulttuurillisten oikeuksien toteutumisen varmistamiseen, kokenut ja koulutettu puoliso heitetään 11 vuoden työuran päätteeksi ulos työpaikastaan Paremman Väen työllistymisen varmistamiseksi, ja että Tavis itse käännytetään terveysaseman ovelta ulos, on itse asiassa ”Voimavara ja kilpailutekijä”. Kulttuurillisen ja geneettisen sisäsiittoisuutensa rampauttamana hän ei myöskään suostu ymmärtämään, kuinka hänen ja hänen läheistensä kurjistuminen johtaisi hänet ja perheensä Ymmärryksen ja Hyvyyden Korkeimmalle Tasolle. Siksi hän kirjoittaa tuntonsa blogiin ja antaa äänensä PerSuille, Sverigedemokraateille tai Minareettien Kieltäjille.

Wiisaammat ovat kuitenkin omaksuneet vanhan kirkon menetelmät ja sovittaneet ne omaan agendaansa: Taviksesta saadaan nöyrä uskovainen syyllistämällä  hänet omista mielipiteistään, ajatuksistaan ja tunteistaan. Syyllistäminen ja itsehäpeän synnyttäminen ovat ensimmäinen aste. Jolleivät ensimmäisen nämä tehoa, käyttöön otetaan toinen ja kolmas aste; oikeudenkäynti ja vankeustuomio (kivitys- tai roviollapolttamistuomiot eivät vielä ole mahdollisia).

Tästäkin huolimatta Tavis on sitä mieltä, että monikurjistuminen ei ole väistämätöntä; hänen mielestään alkuväestöllä on asiassa väistämisvelvollisuus.

——————————————————

Jk. Tavis käy edelleen keskiviikkolounailla kiinalaisessa, hakee pizzansa Izmiriltä ja hämmästelee tämän kanssa konsensuksessa yhteiskunnan outoa tilaa. Kornia, eikö totta?

Mainokset
  1. Ei kommentteja.
  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: