Etusivu > Uutisia, Yhteiskunta > Kesäheittoa citykaneista

Kesäheittoa citykaneista

heinäkuu 12, 2010 Jätä kommentti Go to comments

Viime marraskuussa Lottovoittaja uutisoi Varsinaissuomalaisten asuntomarkkinoista ja niihin liittyvistä ongelmista. Artikkelin kirvoittajana toimi tuolloin julkisuuteen putkahtanut tieto siitä, kuinka Helsingissä haluttiin sosialisoida suuria, talouskriisin takia myymättä jääneitä perheasuntoja Varsinaisperheitten käyttöön.

Asian etenemisestä ei viimeaikaisen savuverh… mummokohun kyllästämässä mediassa ole paljoakaan uutisoitu, joten tämänkertaisessa katsauksessa luodaan nopea silmäys muitten maitten tilanteeseen asumisjärjestelyjen suhteen. Aloitetaan Pakistanin siirtomaasta, Iso-Britanniasta:

Iso-Britannia, joka on rikastunut paitsi uuden isäntämaansa Pakistanin kulttuurivaikutuksesta, on myös saanut kantaakseen osansa itäisen Afrikan runsaudensarven, Somalian, tarjoamasta yksisuuntaisesta kulttuurivaihdosta.

Iso-Britannia ei tunnetusti ole suunnattoman halpa paikka asua – maa on sijoittunut saarelle, jolla rakennettavaksi kelpaavaa maapohjaa on meren rajoittama määrä. Lisäksi väki pyrkii keskittymään kasvukeskuksiin, joissa asumisen hinta hilautuu tuon kirotun markkinatalouden viettelemänä ylöspäin.

Kuten Suomessakin, on Iso-Britanniassa kuitenkin todettu, ettei kotoutuminen saa olla asumisolosuhteista kiinni. Näin ollen myöskään taloudelliset aspektit eivät saa olla ensisijaisina vaikuttimina kultamunahautomoita sijoiteltaessa. Esimerkkinä tästä käynee Somaliasta turvapaikanhakijana Iso-Britanniaan rantautunut Nurin perhe. 42-vuotias työtön bussikuski-isä, tämän 40-vuotias päivääkään koskaan töitätekemätön vaimonsa ja heidän seitsemän lastaan olivat kovin tyytymättömiä yhteiskunnan heille osoittamaan asuinpaikkaan Lontoon Kensal Risessa. Kulkuyhteydet olivat perheen mielestä kehnot, koulut eivät vastanneet moniosaavan perheen tarpeita, eikä kauppojakaan työttömän perheen ajankäytöntarpeita tyydyttämään ollut riittävästi. Niinpä isä-Abdi ottikin luurin kouraan ja soittaa päräytti virkakoneistolle.

Veronmaksajat, jotka tähän asti olivat kuitanneet 900£ viikkolaskun Nurin perheen rikastavasta vaikutuksesta, saivat puhelun seurauksena uutta mietittävää. Virkakoneisto nimittäin totesi perheen ahdingon niin pahaksi, että se ryhtyi välittömästi korjaaviin toimenpiteisiin; uusi asunto perheelle löytyikin pikaisesti Kensingtonista, jossa perheen naapureiksi valikoitui m.m. liike-elämän menestyneempiä edustajia ja viihdetaiteilijoita. Myös asunto lienee siedettävä, sijaitseehan se 2,1 miljoonaan puntaan arvostetun kiinteistön suojissa. Vapaa-ajan ongelmiin helpotusta tuovat vilkkaan kauppakadun lisäksi vehreät puistot ja sateisempina päivinä, joita Lontoossa lieneekin kohtalainen määrä vuosittain, kotiin kuuluva 50″ kotiteatteri. Veronmaksajat ovat asiasta vähemmän mielissään, onhan kyseessä Iso-Britannian kallein sosiaalipumm… avustettavien asuttama koti kautta aikojen.

Brittien tulisikin pitää mielissään Suomessa vaikuttavan maahanmuuttaja Aleksis Kouroksen viisaat sanat: ”On asioita, joita ei kannata kysyä kansalta. Ei kansalta pidä kysyä, onko maahanmuutto hyvä asia, vaan kansaa pitää johtaa”. Alkuperäinen uutinen Nurin perheestä löytyy täältä.

Entäpäs sitten Ruotsi? Virret ovat samaa lajia, kuin Iso-Britanniassa. Mustafa Mohammedilla perheineen on liian pieni kämppä, joten omakotitaloa tekisi mieli. Töitä tällä Somaliassa taksikuskina tarinana mukaan itsensä elättäneellä perheenisällä ei kierrätyskeskuksen työharjoittelupaikan lisäksi ole; somalialainen ajokortti ei rassistisessa pohjolassa kelpaa edes vessapaperiksi – ruotsalaista taas ei irtoa, koska Mustafa ei teoriakoetta pysty kielitaidon puuttumisen vuoksi suorittamaan.

Pattitilanne siis, jonka laukaisijaksi toivotaan ruotsalaista veronmaksajaa.

Hassan sitävastoin on tyytyväinen. Hän perheineen on saanut ison perheasunnon jonka askeettisesti kalustetun, mutta tilavan olohuoneen nurkkaa koristaa 14 perheenjäsentä ahmaiseva kulmasohva. Sohvassa onkin mukava viettää päivää perheen kesken, koska töitä Hassanilla ei ole. Hän tosin voisi kuvitella toimivansa tulkkina tai mahdollisesti sairaanhoitajana – kunhan ehtii hankkia siihen tarvittavan koulutuksen.

Kiirettä ei toki kannata pitää, sillä yhdeksän lapsinen perhe odottaa kymmenettä tulokastaan – touhua riittänee siis sohvassa myös tuleviksi vuosiksi.

—————————

Espoo on helisemässä citykanikantansa kanssa.

Advertisements
  1. Ei kommentteja.
  1. No trackbacks yet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: