Arkisto

Posts Tagged ‘maahanmuutto’

Maahanmuutto rikastaa Ruotsalaisia

huhtikuu 21, 2011 Jätä kommentti

Vielä pari vuotta sitten thorsilaisten ja heitä hännystelleen, mutta pari päivää sitten huhtivaaleissa roskikseen heitetyn, sinipunaisen viherylimystön mukaan, maahanmuuton piti rikastaa yhteiskuntaa ja tuottaa samalla huomattavia taloudellisia säästöjä.

Ainakin Tukholmassa, jota Helsinki seuraa 5-15 vuoden viiveellä, tämä on totta. Tällä kertaa rikastumisen mahdollisuus koskettaa mamu-lähiöitten opettajakuntaa.

——————————————-

Samaan aikaan Göteborgissa.

Mainokset

Vähemmän yllättävä uutinen

maaliskuu 29, 2011 Jätä kommentti

Rasistiset italialaiset eivät ymmärrä, että maahanmuutto sinällään on rikkaus ja voimavara.

Voisikohan Astrid Torskin, Anni Sinnesjukin tai Johanna Grandetestan lähettää Lampedusalle julistamaan oikeamielistä evankeliumiaan?

Samalla voisi ottaa sekuntikellolla aikaa siihen hetkeen, kun kolmikko on paikallisten toimesta nakattu paluupostina rantaveteen. Lottovoittajan veikkaus on, että minuuttiviisari ei ehtisi heilahtaa pykälääkään eteenpäin.

Maahanmuuttopolitiikan hedelmät

maaliskuu 11, 2011 Jätä kommentti

Pitsojen paistaminen ei ollut missään vaiheessa osoittautunut kovin kannattavaksi liiketoiminnaksi, ja lopulta nykyinen omistaja kyllästyi koko touhuun ja halusi riippakivestään eroon.

 

Yksi syytetyistä oli pitserian omistajalle kiitollisuudenvelassa, minkä hän halusi korvata auttamalla [murhapoltossa].

 

Toinen pitserian omistajaveljeksiä tuhopoltossa auttaneista miehistä oli saanut aiemmin käännytyspäätöksen Suomesta. Pitserian omistaja oli kuitenkin luvannut auttaa tätä jäämään maahan ilmeisesti avioliiton kautta.

 

Puolustuksen mukaan tuhopolttajilla ei ollut käsitystä tuhopolton vaaroista tai siitä, että palo näkyisi ulospäin tai miten palonesteet käyttäytyvät. Palo oli muun muassa yritetty piilottaa ulkopuolisilta laittamalla pitserian ikkunoihin etukäteen mustia jätesäkkejä.

Lähde:
Tampereella pitseria Julietin murhapolton oikeudenkäyntiä koskevat artikkelit Iltalehdessä

Lottovoittajan siniviherpunaista ja yltiösuvaitsevaa linjaa noudatteleva kysymys kuuluukin:
Tulisiko Kotouttamisteollisuuden satsata lisää (veronmaksajien) varoja kotouttamiskoulutuksen palavia nesteitä ja niitten ominaisuuksia käsittelevään osioon?

——————————————————–

Sivuhuomio:

Maahanmuuttajien yritystoiminta on vilkastunut Suomessa merkittävästi 2000-luvulla. Tähän vaikuttavat tutkijoiden mukaan muun muassa maahanmuuttajaryhmissä elävä vahva yrittäjyyden perinne ja matalampi riskinottokynnys kuin kantaväestöllä.

Lähde: Tilastokeskus – Maahanmuuttajat ovat erilaisia yrittäjinä

 

Jep, jep…

Helsinki Shooting Club 24/7

helmikuu 22, 2011 Jätä kommentti

Suomen, jossa harjoitettava maahanmuuttopolitiikka ja kotouttamistoimenpiteet niistä vastaavan maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin mukaan ovat rikkaus ja sellaisina uusintavat yhteiskuntaa positiivisella tavalla, poliisi on huolissaan rikollisten katujengien rantautumisesta pääkaupunkiseudun lähiöihin.

Nämä Ruotsista ja Tanskasta tutut poikakerhot ovat uutisen mukaan tutkiskelleet markkinoita toimintansa laajentamiseksi m.m. Helsingin lähiöihin – näissä kun riittää nykyisellään Työperäistä Voimavaraa (”Katujengien jäsenet ovat perinteisesti ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajanuoria, jotka eivät ole sopeutuneet pohjoismaiseen yhteiskuntaan”) rekrytoitavaksi ilman suurempia koulutus- tai kotoutusponnisteluja. Ajatelkaa; jatkossa mikä tahansa aamu Vuosaaressa voi olla kuin heräisi Bruce Willisin tähdittämään toimintaelokuvaan. Aamukahvit alle, kevlaria päälle ja K-markettiin.

Tunnustakaamme yhdessä valtionjohdon kanssa yhteinen uskomme: 
Kansainvaellsosiaalinhumanitäärinen maahanmuutto islamilaisen maailman perserei’istä on suomalaisille rikkaus.

Normipäivä ruotsalaislähiössä

——————————————

Alla mielenkiintoisia näkemyksiä maltillisesta Egyptistä:

——————————————

Tässä vielä ”loppukevennykseksi” video menetetystä Ruotsista parin vuoden takaa:

Quo vadis Suomi?

joulukuu 17, 2010 Jätä kommentti

 

Ruotsalainen, uupunut perheenisä

 

Juuri nyt, vaikkakin monikurjistumisen mukanaan tuomat hedelmät voi poimia pelkän laivamatkan päässä Helsingistä (tarkkaan ottaen Drottninggatanin ja Bryggargatanin kulmauksesta Tukholmassa), kannattaa seurata silmä kovana ja korva tarkkana kaikkea mitä Itämeren itärannalla touhutaan.

Aloitetaanpa lainsäädännöstä.

Hallitus ottaa viharikoksiin tiukan kannan, kerrotaan epätoivoista kamppailua vaihtoehtoisia nettijulkaisuja vastaan käyvän valtakunnallisen propagandapamfletin nettiversiossa.
Tampereen rasistisen murhapolton jälkeisessä, vallitsevan todellisuuden aiheuttamassa, painajaisessa housuunsa paskova demlalainen vasemmistolaistototalitaristieliitti on tuomassa pikapikaa eduskunnan käsittelyyn lakiesityksen, joka läpi mennessään kriminalisoi kaikenlaisen kritiikin mitä tahansa ”kansanryhmäksi” katsottavaa joukkiota kohtaan – riippumatta kansanryhmän edustajien edesottamuksista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa aletaan harjoittaa yksityisten kansalaisten mielipidekontrollia Ellilää, Halla-ahoa ja Hirvisaarta laajemmassa mittakaavassa.

Ruotsissa valtamedia on pakotettu jo vuosia sitten harjoittamaan vastaavaa katalysointia; alaikäisiä raiskaava ja henkihieveriin pahoinpitelevä Salah Fadi Samir Mahdi El-Kaissi Ramadhan on ”nuorukainen”, joukkoraiskaava arabilauma on ”miesjoukko”, teini-ikäisen tyttärensä parvekkeelta paiskaava kurdiperheen isä veljineen on ”mies lähisukulaisineen” ja satojen ihmisten joukkomurhaa yrittänyt irakilainen on ”itsemurhapommittajaksi ajautunut anopinunelma”.

Suomessa tämä, EU-lainsäädännösta pontimensa hakeva, poliittisen korrektiuden vaatimus ollaan kirjaamassa lakiin niin, että mikä tahansa negatiivisen suhtautumisen ilmaus ketä tahansa vähemmistöryhmään kuuluvaa kohtaan voidaan tulkita koko ryhmää koskevaksi vihanilmaukseksi – vaikka kyseessä olisi yksityisen ihmisen sanoiksi pukema yksityinen mielipide. Tämäkin, lain tultua voimaan, luokitellaan viharikokseksi, josta tulevaisuuden Suomessa rangaistaan ankarasti. Seuraava etappi lienee yhteiskuntakriittisten, kahden ihmisen julkisella paikalla (raitiovaunu, bussi, Hakaniemen tori tai Suomenlinnan kalliot) käymien keskustelujen ulottaminen sanktioitavien viharikosten piiriin.

Suomalaisten, jotka muutenkin ovat hiljaista väkeä, kannattaa siis opetella pitämään vähätkin mölyt mahassaan – aivan kuten 100 vuotta sitten vieraan vallan aikana.

Lainsäädännöstä päästäänkin näppärästi siirtymään lainvalvontaan ja sitä harjoittavaan yhteiskunnalliseen elimeen, poliisiviranomaiseen. Aamulehdessä 1.12.2010 julkaistu uutinen kertookin kaiken kertomisen arvoisen.

Itse uutista ei enää Aamulehden uudistuneesta nettiversiosta löydy, mutta Google ei unohda mitään. Aiheesta voisi demokraattisessa tasavallassa kuvitella nousevan melkoinen häly, mutta kovin hiljaista on Suomessa pidellyt – etenkin sodoma-konsernin kontrolloimassa mediassa:

Oikeusoppineet kritisoivat voimakkaasti poliisille esitettävää havaintotietojen keruujärjestelmää.

– Tämähän alkaa lähennellä Itä-Saksan Stasin urkkijarekisteriä, sivaltaa oikeusinformatiikan professori Rauno Korhonen Lapin yliopistosta.

Alma Median sanomalehdet kertoivat viikonvaihteessa eduskunnassa käsiteltävästä lakiesityksestä, joka antaisi poliisille oikeuden panna kenen tahansa henkilötiedot valtakunnalliseen rekisteriin pelkän yksittäisen poliisimiehen epäilysten perusteella. Määräaikainen rekisterimerkintä voitaisiin tehdä, jos poliisilla olisi perusteltu epäily siitä, että henkilö liittyy rikolliseen toimintaan olosuhteiden, uhkailujen tai muun käyttäytymisen perusteella. Poliisi saisi esimerkiksi kirjata ylös aamuyöllä kaupungilla kulkevan henkilön tiedot, jos hän kantaa mukanaan arvokkaita työkaluja joita voi epäillä varastetuiksi.

Oikeusoppineita lakiesitys tyrmistyttää.
Oikeustieteen lisensiaatti Mikael Koillinen Turun yliopistosta katsoo, että esitys vaarantaisi ainakin yksityisyyden ja henkilötietojen suojan. Ne ovat perustuslain suojaamia perusoikeuksia. Koillinen pelkää rekisterin perustamisen johtavan edelleen siihen, että tietoja ryhdytään myöhemmin käyttämään uusiin tarkoituksiin.

Poliisi yritti toimia näin viimeksi biometristen passien sormenjälkirekisterin kohdalla.
– Seuraava askel on aina pienempi kuin ensimmäinen, Koillinen sanoo.

Poliisin toimivaltuuksia on laajennettu voimakkaasti jo vuosien ajan. Harvalla asiantuntijalla on enää hyvää käsitystä kokonaistilanteesta.

Uutinen ei tosin vielä kerro saako poliisi jatkossa kirjata myös palavasta, etnisestä tamperelaisravintolasta juoksevien, mustapukuisten rasistien tiedot rekisteriinsä. Eikä sitä, saako nämä tiedot luovuttaa sosiaalidemokraattiselle kansanedustajalle –  tai vaikkapa 7-päivää lehden toimittajalle, toki pientä korvausta vastaan.

Niin tai näin, lakihankkeitten läpimeno näyttää yhtä vääjäämättömältä, kuin holtittoman maahanmuuton ”rikastava” vaikutuskin. Aivan yhtä vääjäämättömästi ”viharikoslakialoitteen” läpimeno tulee johtamaan kriitikoitten painumiseen maan alle, jossa tukahdutettu katkeruus lannoittaa entistä radikaalimpia ajatuksia.

Tosiasia on, että ihmisten käyttäytymistä voi lainsäädännöllä ohjata, mutta mielipiteitä tai ajatuksia ei voi lainsäädännöllä kahlita.

Tosiasiat eivät vain tunnu paljoa nyky-Suomessa valtaa pitäviä kiinnostavan – siitäkin huolimatta, että jopa proteus anguinus tietää ”poliittisen korrektiuden” olevan synonyymi ”yhteiskunnalliselle itsepetokselle”.

—————————–

Loppuun pieni kuvavisa:

Alla on lähihistoriallinen kuva nykyisestä EU-maasta. Milloin kuva on otettu ja keitä se esittää?

Kesäheittoa citykaneista

heinäkuu 12, 2010 Jätä kommentti

Viime marraskuussa Lottovoittaja uutisoi Varsinaissuomalaisten asuntomarkkinoista ja niihin liittyvistä ongelmista. Artikkelin kirvoittajana toimi tuolloin julkisuuteen putkahtanut tieto siitä, kuinka Helsingissä haluttiin sosialisoida suuria, talouskriisin takia myymättä jääneitä perheasuntoja Varsinaisperheitten käyttöön.

Asian etenemisestä ei viimeaikaisen savuverh… mummokohun kyllästämässä mediassa ole paljoakaan uutisoitu, joten tämänkertaisessa katsauksessa luodaan nopea silmäys muitten maitten tilanteeseen asumisjärjestelyjen suhteen. Aloitetaan Pakistanin siirtomaasta, Iso-Britanniasta:

Iso-Britannia, joka on rikastunut paitsi uuden isäntämaansa Pakistanin kulttuurivaikutuksesta, on myös saanut kantaakseen osansa itäisen Afrikan runsaudensarven, Somalian, tarjoamasta yksisuuntaisesta kulttuurivaihdosta.

Iso-Britannia ei tunnetusti ole suunnattoman halpa paikka asua – maa on sijoittunut saarelle, jolla rakennettavaksi kelpaavaa maapohjaa on meren rajoittama määrä. Lisäksi väki pyrkii keskittymään kasvukeskuksiin, joissa asumisen hinta hilautuu tuon kirotun markkinatalouden viettelemänä ylöspäin.

Kuten Suomessakin, on Iso-Britanniassa kuitenkin todettu, ettei kotoutuminen saa olla asumisolosuhteista kiinni. Näin ollen myöskään taloudelliset aspektit eivät saa olla ensisijaisina vaikuttimina kultamunahautomoita sijoiteltaessa. Esimerkkinä tästä käynee Somaliasta turvapaikanhakijana Iso-Britanniaan rantautunut Nurin perhe. 42-vuotias työtön bussikuski-isä, tämän 40-vuotias päivääkään koskaan töitätekemätön vaimonsa ja heidän seitsemän lastaan olivat kovin tyytymättömiä yhteiskunnan heille osoittamaan asuinpaikkaan Lontoon Kensal Risessa. Kulkuyhteydet olivat perheen mielestä kehnot, koulut eivät vastanneet moniosaavan perheen tarpeita, eikä kauppojakaan työttömän perheen ajankäytöntarpeita tyydyttämään ollut riittävästi. Niinpä isä-Abdi ottikin luurin kouraan ja soittaa päräytti virkakoneistolle.

Veronmaksajat, jotka tähän asti olivat kuitanneet 900£ viikkolaskun Nurin perheen rikastavasta vaikutuksesta, saivat puhelun seurauksena uutta mietittävää. Virkakoneisto nimittäin totesi perheen ahdingon niin pahaksi, että se ryhtyi välittömästi korjaaviin toimenpiteisiin; uusi asunto perheelle löytyikin pikaisesti Kensingtonista, jossa perheen naapureiksi valikoitui m.m. liike-elämän menestyneempiä edustajia ja viihdetaiteilijoita. Myös asunto lienee siedettävä, sijaitseehan se 2,1 miljoonaan puntaan arvostetun kiinteistön suojissa. Vapaa-ajan ongelmiin helpotusta tuovat vilkkaan kauppakadun lisäksi vehreät puistot ja sateisempina päivinä, joita Lontoossa lieneekin kohtalainen määrä vuosittain, kotiin kuuluva 50″ kotiteatteri. Veronmaksajat ovat asiasta vähemmän mielissään, onhan kyseessä Iso-Britannian kallein sosiaalipumm… avustettavien asuttama koti kautta aikojen.

Brittien tulisikin pitää mielissään Suomessa vaikuttavan maahanmuuttaja Aleksis Kouroksen viisaat sanat: ”On asioita, joita ei kannata kysyä kansalta. Ei kansalta pidä kysyä, onko maahanmuutto hyvä asia, vaan kansaa pitää johtaa”. Alkuperäinen uutinen Nurin perheestä löytyy täältä.

Entäpäs sitten Ruotsi? Virret ovat samaa lajia, kuin Iso-Britanniassa. Mustafa Mohammedilla perheineen on liian pieni kämppä, joten omakotitaloa tekisi mieli. Töitä tällä Somaliassa taksikuskina tarinana mukaan itsensä elättäneellä perheenisällä ei kierrätyskeskuksen työharjoittelupaikan lisäksi ole; somalialainen ajokortti ei rassistisessa pohjolassa kelpaa edes vessapaperiksi – ruotsalaista taas ei irtoa, koska Mustafa ei teoriakoetta pysty kielitaidon puuttumisen vuoksi suorittamaan.

Pattitilanne siis, jonka laukaisijaksi toivotaan ruotsalaista veronmaksajaa.

Hassan sitävastoin on tyytyväinen. Hän perheineen on saanut ison perheasunnon jonka askeettisesti kalustetun, mutta tilavan olohuoneen nurkkaa koristaa 14 perheenjäsentä ahmaiseva kulmasohva. Sohvassa onkin mukava viettää päivää perheen kesken, koska töitä Hassanilla ei ole. Hän tosin voisi kuvitella toimivansa tulkkina tai mahdollisesti sairaanhoitajana – kunhan ehtii hankkia siihen tarvittavan koulutuksen.

Kiirettä ei toki kannata pitää, sillä yhdeksän lapsinen perhe odottaa kymmenettä tulokastaan – touhua riittänee siis sohvassa myös tuleviksi vuosiksi.

—————————

Espoo on helisemässä citykanikantansa kanssa.

Paluu tulevaisuuteen III

huhtikuu 23, 2009 Jätä kommentti

Yhdellekään, vaikkapa vain muutamia kuukausia ulkomailla oleskelleelle skandinaaville ei tulne yllätyksenä se, että edes koulussa opitun kielitaidon, laajan yleistietopohjan ja kulttuurineutraalin asenteen turvin sopeutuminen kohdemaan tapoihin, sen käytöskoodiston oppiminen ja harjoittaminen, ei ole helppoa. Toki se on mahdollista ja yksilöllisistä ominaisuuksista riippuen enemmän tai vähemmän hermoja koettelevaa, mutta tuskin koskaan automaattista. Tarvitaan halun lisäksi nuo edellä mainitsemani koulutukseen ja kulttuuritaustaan liittyvät ominaisuudet. Kuinka sitten on sellaisten maahanmuuttajien laita, joilta e.m. ominaisuudet puuttuvat? Entäpä sellaisten, joitten kulttuuripiirissä nuo ominaisuudet ovat ei-toivottuja tai jopa kiellettyjä?

Maahanmuutossa ja maahanmuuttajien integroimisessa Ruotsi, jossa työperäinen maahanmuutto saavutti huippunsa 1960-luvun lopussa ja jossa maahanmuuton painopiste siirtyi 1970-80 luvuilla ensin pakolaisuuteen perustuvaan maahanmuuttoon ja sittemmin perheitten yhdistämiseen, kulkee noin 20 vuotta Suomea edellä. Isoveljen lailla Ruotsi on pyrkinyt Olof Palmen ajoista lähtien opastamaan pohjoismaisia naapureitaan Hyvyyden Tiellä, jonka kantavana teemana, toki hieman kärjistäen, on ollut:
Älä kysy, millaisen tulevaisuuden voit tarjota omille lapsillesi. Kysy, millaisen hyvinvoinnin voit tarjota keski-Aasian vuoristosta saapuneelle, analphabeetille lammaspaimenelle tai itä-Afrikasta saapuneelle rannikkolaivurille.
Hypätkäämme siis virtuaaliseen aikakoneeseen katsomaan, miltä Suomi näyttää 20 vuoden kuluttua. Tehkäämme se tutustumalla tämän päivän Ruotsiin:

Olen aiemminkin kirjoittanut Malmöstä (asukasluku n. 265.000), tuosta entisestä maaltamuuttajien luvatusta kaupungista, joka sittemmin on muuttunut yllä mainittujen kaltaisten maahanmuuttajaklaanien taistelutantereeksi ja balkanilaisten mafiosojen leikkikentäksi. Skånen helmi, jonka asujamisto nykyisellään koostuu 166 eri kansallisuudesta ja jossa puhutaan 100 eri kieltä, on Suomeenkin ajettavan monikulttuuristumisen malliesimerkki. Maahanmuuttajien sijoittaminen ja toisaalta myös heidän hakeutumisensa samoille alueille on johtanut kaupungin etnisen värinän moninkertaistumiseen viime vuosina: 35,9% malmölaisista oli ”uusruotsalaisia”, seuraavana vuonna tehdyn kartoituksen mukaan 48% kaupungin alle 5-vuotiasta esikoululaisita puhui muuta kuin ruotsia äidinkielenään. Kansallisuuiksien kirjo on moninainen, sanoisinko jopa rikas – monikulttuurin ideologisessa kontekstissa. MaMu-kansalaisuuksien top-10 on:

  1. Entinen Jugoslavia 
  2. Irak 
  3. Tanska 
  4. Bosnia-Hertzegovina 
  5. Libanon 
  6. Puola 
  7. Saksa 
  8. Iran 
  9. Unkari 
  10. Suomi 

Kuten listasta näkyy: -han suomalaisetkin (!)
Lisäksi Malmöstä löytyy siis 156 muuta kansalaisuutta edustavaa, kirjoihin ja kansiin kirjattua maahanmuuttajaa.

Kulttuurillisesti ollaan siis rikkaita – taloudellisesti, ja sitä kautta myös kansantaloudellisesti, tilanne on hieman toinen. Rosengård, joka demografisesti on Malmön kulttuurillisesti rikastunein 86%:sti ulkomaalaistaustaisen (kansallisuuksien top-5: Irak, Jugoslavia, ”Palestiina”, Libanon, Bosnia-Hertzegovina) väestönsä ansiosta, muodostuu 33%:sesti alle 18-vuotiaista kirkasotsaisista nuorukaisista ja punaposkisista palmikkopäistä – siis määritelmällisesti: huollettavista. Vastaava prosentti koko Ruotsin osalta on 21%. Rosengårdilaiset ovat siis varsin perheorientoitunutta väkeä – joka yleisesti ottaen on kansantalouden kannalta hyvä asia. Jokainen yhteiskunta tarvitsee uusia veronmaksajia korvaamaan vanhenevaa väestöä. Populaation kasvattaminen siis onnistuu rosengårdilaisilta vallan mainiosti – kuinka sitten on opiskelun ja työllistymisen laita? Nämä tulevaisuuden ja toimeentulon kannalta varsin olennaiset elämän osa-alueet eivät ole rosengårdilaisilta menneet aivan yhtä ”putkeen”. Peruskoulun viimeisen luokan suorittavien oppilaitten läpäisyprosentti keskeisten aineitten osalta (m.m. ruotsin- ja englanninkieli, matematiikka, yhteiskuntaoppi, luonnontieteet, taideaineet) on 60. Siis: sadasta peruskoululaisesta 40 jää vaille päästötodistusta.
Minkälaiset eväät tämä sitten tarjoaa rosengårdilaisen tulevaisuuden rakentamiselle? Tilanne on mielenkiintoinen. Kaupunginosassa, jonka väestöstä siis kolmasosa on alaikäisiä koululaisia (joista miltei puolet jättää koulunsa kesken), työttömänä 20-64 vuotiaista (siis työvoimasta) on 62%. Kouluja käydään siis lähinnä vain polttamassa, ja töitten sijasta keskitytään värisemään kaduilla, tunneleissa ja leikkipuistoissa. Tästä johtuen rosengårdilaisten toimeentulon lähteeksi 80%:lla asukkaista muodostuukin toimeentulotuki – socialbidrag.
Rosengårdilaisia voidaan kuitenkin kutsua Malmön MaMu-kontekstissa täystyöllistetyksi väeksi, Herrgården:ssa (Rosengårdin osa) nimittäin tilanne on toinen. Siellä asuvasta, 96%:sti ulkomaalaistaustaisesta väestöstä 50% on alaikäisiä (määritelmällisesti: huollettavia). Alueen 4.914 asukkaasta kokonaiset 353 käy töissä – työttömyysprosentti on 85% työvoimasta ja sosiaalitukien varassa elää 96% asukkaista. 4 jäljelle jäävää prosenttia (jonka muodostava siis alueen 197 asukasta) lienevät varsin hyvin toimeentulevaa sakkia, jos kerran loput 4.717 saavat jokapäiväisen leipänsä muitten kukkarosta maksettuna. Tai sitten skandinaviassa varsin yleinen ja pitkälle viety sosiaalidemokraattinen tulojensiirtojärjestelmä käy jonkun, vielä varakkaamman kukkarolla – tiedä häntä. Hyvänä puolena on tietysti se, että potentiaalista massaa Ruotsissa raivoavan työvoimapulan paikkaamiseen löytyy omista nurkista – erillisiä rekrytointikioskeja Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ei ruotsalaisen yrityselämän tarvitse enää kustantaa.
Kun kerran työ ja opiskelu eivät väestöä paljoakaan stressaa, on Malmö varmastikin varsin rauhallinen kauppala?
No ei ole. Vuonna 2007 Malmössä tuli ilmi 59.000 rikosta, siis 20.963 rikosta per 100.000 asukasta. Malmö on Ruotsin rikostilastoissa kolmantena, Upplands Väsbyn ja Tukholman jälkeen.

Lottovoittajan mielestä nyt on näytön paikka. Baltian maitten talouttakin nopeammin uppoavan RKP:n kannattaisi lähettää kohtalaisesti ruotsinkieltä taitava ja kansainväliseen vuorovaikutukseen orientoitunut Asteroidi sinikeltaiseen kansankotiin tekemään oma Deep Impactinsa. Hänellä kun kuulemma on taskunpohjalla se viisasten kivi, jolla klaanisotilas e.v.p., moraaliton huumekauppias, pikkutyttöjä vanhuksille naittava tai teinejä parvekkeilta heittelevä potentiaali muunnetaan yhteiskuntakelpoiseen muotoon.